Talon-pojan Laulu

Talon-pojan Laulu. Lautetaan kuin: Ecce novum gaudium. Kirjoittanut Jaakko Juteini

Talon-poika, taitava

elon etsinnöissä,

aina olen alkava

päivät pellon töissä;

näissä voiman näytän,

kaikki hyvin käytän,

aina työni täytän,

      urhollisesti.

Ei omalla pellolla

aura (atra) paljon paina,

mies on itse ilolla

ahkera siell’ aina.

Vaimo, kuva valon,

ombi turva talon,

riemu joukon jalon

      siivollisesti.

Tämä sääty suurin on,

suuri Suomen kansa,

eikä ole osaton

perhe pellollansa;

itse täytän aitan,

leivän paksun laitan,

toisellekin taitan

      riemullisesti.

Juhla jalo johdattaa

kestin keskellemme,

olut-kannu kuljettaa

riemun rinnoillemme.

Työ on alku elon,

ihanaisen ilon,

juotavangin jalon

      herkullisesti.

Tavara on tallella

tämän säädyn tiellä;

siis on syytä suojella

vapautta vielä;

sydämellä, suulla,

menollakin muulla

Keisaria kuulla,

      uskollisesti.

Lähde: Sanan Saattaja Viipurista -lehden vuosikerta 1833, 9. helmikuuta s. 2. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 22.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Sanan Saattaja Viipurista, vuosikerta 1833. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ssv/ssv1833_rdf.xml.