Talonkirjat Jääsken-maalla
| Talonkirjat Jääsken-maalla. Kirjoittanut Herman Emanuel Hornborg |
- Muinon minä mielelläni,
- kirjoittelin kymmenisin,
- kohta Jääsken kihlakunnan,
- Ruokolahen pitäjässä,
- varsin vauroja taloja;
- ehkä nyt jo erosivat,
- osikaisiksi osuivat.
- Näin on miulta nuhtetoina,
- kelpo lailla kirjoitettu,
- tavallisella tavalla:
- Ajastaika aluksensa,
- päivän luku, kussa kuussa,
- sekä mitkä millon oli,
- kutka kullon lauta miesnä.
- Mikä kylä, mikä talo
- itse isännän nimeltä,
- luvettelin lapsinensa,
- perekunnat polvillensa,
- tosin taitavan tavalla;
- lesket kaikki lapsinensa,
- orpo-lapset ominensa,
- mistä maasta omaisensa,
- hoitajansa haaltajansa,
- kehnon kaitsia katalan.
- Tasoittelin taloutta,
- perät kirjoitin peräti
- tarkasti ja tasasesti,
- varsin vainahan perästä.
- Perukirjat puhtahasti,
- jakokirjat joutusasti,
- jouvuttelin ilosesti,
- aivan kohta ahkerasti,
- välemmin myös valmiaksi.
- Omaisuutta olevata,
- tavaroita tavattua,
- ylösantoit yhtehessä
- valan haastolla hyvästi:
- Ensin maat ja mannut kaikki,
- kalut kiintiät visusti;
- sitten kirjat sukukunnan,
- erinäiset, irtanaiset,
- talon kalut kamssunensa,
- kaikki kalliat tavarat
- yhteisestänsä pesästä.
- Kullat eipä kestä täällä
- talonpoikaimme taloissa;
- mutta vielä, jolla kulla
- onpi hopiaa hupaista.
- Koska rahat kuulustellut,
- vanhat luotut luetellut,
- saksan taalerit sanotut;
- sitten vasta vasket tuli:
- pannut, tiukut, porokellot,
- rupein rupplaisten perästä;
- kattilat, kyntteli-jalat,
- joita harvalla havaittu.
- Rauvat monet ramunensa;
- teräksillä tehovilla
- attrasta jo alottaissa,
- veitset, sirpit, viikattimet,
- kirveet, nyrhit, kassaratkin,
- taltat, kuokat, kaali-rauvat,
- sahat, rahkot, sipset, sakset,
- hövelit ja hiili-koukut,
- lama-sahat, haahlat, pa-at,
- näverit ja napakairot,
- poltin orat, porat, pihit,
- hohtimet ja hankoo-rauta,
- vasarakin vaski-päiset,
- rauta-lomat, rauta-kellot,
- kihvelit sekä kovelit,
- lyhtyt, lapiat, vuolimet,
- rauta re-et ja rattahat,
- puntarit ja pyssyt vielä,
- keihäs, tuura, kala-koukut,
- attraiminens, tuulas-kalut,
- sepän-kalut suvattavat:
- alasimet, ahjo-pihit,
- monilla muilla neuvoilla;
- partaveitset, pätsin pellit,
- petkeletkin paikalliset,
- yhtyvät ylöspanimme.
- Alottaissa astioista,
- koska niitä kysyttyä,
- puista puhumaan tulimma:
- Torrot, tiinut, tynnöritkin,
- ahkerasti ankkuritkin
- kirjoitimme kerkiästi,
- pytyt suuret ja puolikot,
- nikit pienet, viina-pytyt,
- ratit, saavit, riista-melat,
- pankit, kekkerit, puohtimet,
- maito-pytyt, maito-tiinut,
- maito-laskut, aivan askit,
- kirnu kaunis mäntänensä,
- rainat, seulat, kipat kapat,
- olut-tuopit oivalliset,
- viina-lekkerit lisäksi;
- sotku-vartaat, seula-kansi,
- kopsat, kontit, tuohi vakat,
- korit, virssit, viina-kuurnat,
- hanikat ja suola-tölkit,
- ämpärit sekä äyskärit,
- terva-tölkit tappiniekat,
- vatit, huuhmar ja voi-kupit,
- lusikat, liha-lautaset,
- kapustat, liemi-lusikat,
- taikina-pytty kansinen.
- Sitten kaikk’ savi-astiat:
- maljat, vatit, monenlaiset,
- putelit ja pullit kaikki,
- laskut kuultavat lasiset,
- soriammat suullisilla,
- tulpillakin tyhjät kaikki,
- vikkla-kinttu viina-lasi
- yksijalkanen yhäti.
- Eläimistä ensimmäissä
- kalliat hyvät hevoset:
- tammat, ruunat tasaluiset,
- sälkevätkin soveljaammat,
- orihit ne oivalliset,
- varsat viimeksi sanotut.
- Kesän karjat kauniammat,
- nämät nurmella elävät,
- laitumella lakkaamata
- mänestyvät muonan kanssa
- vesi puhtaalla paikalla;
- lehmät, hiehot, mullit, härjät,
- vasikatkin varmistuvat,
- jos on maitoa lisäksi.
- Sitten lampaat laatunensa,
- saksalaiset, suomalaiset,
- mustat, valkiat välissä,
- harmaat hyvät: pässit, vuonat,
- uitit, uuhet karitsaiset,
- oinastavat oikialla
- kesän hypöllä hyvällä,
- sekalutta suomenmaalla,
- talonpoikasten tilalla.
- Kilet, pukit, vuohet varmat
- iloitsevat ilan töillä,
- vähän suomessa suvattu.
- Sitten vasta sikoin parvi
- lammas kattran kirjoittua:
- karjut että emä-siat,
- tallikat ja porsaat pienet
- jäletysten jäänöksillä:
- kukot, kanat poikinensa
- tässä suomeksi sanottu.
- Kuin on näin nyt kirjoitettu,
- kirjoitetaan vielä kalut,
- joita talossa tavattu:
- rukit kaikki ruikuttavat,
- ketträvarret, kerinnakat,
- vyhtipuut ja vipsinpuissa
- napulaiset, pirrat, parret,
- tiuhta-puikot, niijet, neuvot
- karvasista kuontaloista,
- kankaspuutkin kappaleilla:
- sukkulat ja sukset kaikki;
- loukut, lipsut, harjat, kartat,
- joita täällä joukottaissa
- sekä raasiksi sanovat.
- Kirstut, arkut, vaate-askit,
- huntulipas huutossamme;
- veneet, verkot, vaate-tiinut,
- rysät, verrat, riipat, raipat,
- re-et, nuotat, rääpysverkot,
- tarpoverkot, touvit, nuorat,
- porkat, paalit, ruuhet, airot.
- Kirkko-reet kunnolliset,
- resla-reet reisuvilla,
- valjainensa vahvat länkee
- koppanalla koristettu;
- suitset, ohjat, hihnat hyvät,
- rahkeet, rihmat, rinnustimet,
- mäkivyöt ja muut hyvästi,
- setolkka ja sorja vemmel,
- kalut kaikki kauniasti,
- ajo-värkit ahkerasti
- nimitetyt nimikauten.
- Satulat vaan sanomata
- häntä-vyöllä, vatsa-vyöllä,
- tarkon jalkaimet ravattu.
- Pelto-kalut puutolliset:
- harat, vierut ja haravat,
- latat kehnosti lataissa;
- mutta sitten mainittaissa
- käsi-kivet, tahko-kivet,
- palkeet, saarat sekä sierat,
- kovasimet, penkit pöyvät,
- jakut, kehät, käämy-kolot,
- kans’ luoma-puut, kertaus-kettrat.
- Kätkyvetkin kauniammat,
- vaut lastensa vakaisten.
- Sitten tullut sanotuksi:
- säkit, pussit, pöly-liinat,
- nelikot ja mittakapat,
- viskaimet ja rikka-hurstit,
- vartaat, riusat, vakat toiset,
- monta mainita minulla.
- Elot eli riista-laut,
- viljat vanhemmat etellä,
- tulevat nyt toimellani
- nimitetyiksi nimeltä:
- ruis on vanha, kaurat vähät,
- ottrat jotain oivalliset,
- vehnät kaikista vähemmät,
- pavut, herneet peltotöissä
- rokka-herkuksi hyvemmät,
- tarkon tattarit talossa.
- Paljo liinaa peltotöihin
- kylvetään myös koto-maihen;
- pellovas on parattua
- kaski maille katsottua,
- tehty aina tuuli säillä,
- valmistettu vieremällä
- metsän paikolle paremmin.
- Sanottua siemenistä,
- kirjoitetaan käs’työn kalut:
- pellovaat ja liinat pitkät,
- villat viimeksi sanotut;
- sitten vasta karjan muona,
- olet, rikat ja ruumenet,
- heinä-kuormat kalliammat
- näissä maissa nimitellä.
- Vihtoin vasta saatavia,
- velkomiset, uutet, vanhat,
- joista lukun laskettua,
- tähän summalla sanottu.
- Sitten käypi varsin vasta
- ulos-kirjoitus keviä:
- Ensin vielä kaikki velat,
- miten muille maksettava,
- restitkin taka-peräiset;
- kuin myös kaikki ulos-teot
- tämän kirjan tekiälle,
- arvio-miesten asiat,
- päivä-palkat, kyyti-palkat,
- arviosta eri raha,
- jaosta jotenkin vielä,
- lunastus arkki-luvulta,
- paperista kartta-raha,
- lautamiehille lisäksi;
- sitten vasta vaivasille,
- toinen moinen tuomarille,
- jossa summassa sanottu.
- Kuin on jo ulos-vetetty,
- pannaan summa päätteheksi,
- jätettyä jäänöksestä.
- Alla kirjan aina vielä
- totistavat talon miehet,
- kanta-veljet kauniasti,
- lesket vanhat sekä nuoret,
- lapselliset, lapsettomat,
- perukirjan puhtautta,
- tytyväisyyttä teolla;
- holhojat ja hoitajat,
- ahkerat asia-miehet
- panevat kans puumerkkinsä
- kirjan alle kulkevalle,
- että kaikki kalut siinä,
- tarkasti on tehty tämä
- kaikkein mielestä hyvästi,
- vahvistain valan-haastolla
- ylösantaneen visusti:
- ett’ ei mitään pojes jäänyt,
- unhotettu usialla,
- tässä toimeessa, tiettyä.
- Vielä sitten vahvistavat
- valitut ne vieraat miehet,
- miesten parvesta paraimmat,
- lautamiehetkin lopuksi
- totistavat totiseksi
- koko kirjoitus-tekoa;
- jonka päälle päätteheksi
- kirjoittaa kirjan-tekiä:
- näin on tehty, toimitettu,
- toimitus miesten puolesta,
- kirjaan kirjoittaa nimensä.
- Kuin on kuollut talon kanta,
- isä talon veljeksiltä,
- eli äiti nimitettyin,
- sitten tulee siihen vielä,
- vainaan vaatteet, erinomat:
- mutta jos on muita kuollut
- varsin kannan veljeksiltä,
- sitten tehään jälkeen talon
- tavaroille ensin jako,
- kunnes joutuu veljen vuitti,
- kusta kuollut, kuopattuna,
- johon pannaan jälemmäksi,
- vihtoin siitten viimiseksi,
- nai erinomaiset perät:
- Turkit, viitat, vaipat, tankit,
- housut, pöksyt, hameet, paijat,
- västit, liivit verkasetkin,
- lankaset sekä liinaset,
- aivinaiset, palttinaiset,
- toimikkaiset, ruohtimiset,
- lopen jätjät: päälysteiset;
- sukat, kenkät, saappaat, solet,
- upokkaat ja umpikenkät,
- sirkka-sääri siteet vielä,
- koriammat koppa-kenkät;
- hunnut, hurstut, vaipat, hurstit,
- kaputat, rekot, kaattuat,
- huntulipas, liina-viitta,
- hatut, myssyt ja hulpilot,
- tina-vyöt että vyöliset,
- ynnä pyyhkein kans yliset,
- sormikkaat sekä tiuhakot,
- rukkasetkin kintain kanssa,
- palmikot ja pää-vaate;
- tynnörit ja vaate-tiinut,
- kirstut, arkut kaiken kanssa,
- kerta-rahat, muutkin kalut
- enin erinomaisesta,
- kaiken saatujen kalusta.
- Summan kanssa saatavatkin
- nimi-kauten nimitellen,
- sekä velat väli-päässä;
- mutta päätös päättäissänsä
- ompi sama sanottua,
- ylös-otettu yläällä.