Talonpoikainen

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Talonpoikainen.
(Suomentama.)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Jo hakkotyöst’ on väsymä
Ja halko edessä on,
On kyllä kirves terävä,
Mutta puu on tehoton.
Jo kerran jakso käteni,
Mutta eipä jaksa nyt,
Kun petäjäst’ on leipäni
Ja juoma vettynyt.
Jos palveluksen muuttaisin
Paremman toivossa,
Ja herran luokse sattuisin
Ja leivän samassa,
Jos kaupungissa uutteruus
Ja vaiva palkitaan.
On sinne mennä aikomus
En saata kuitenkaan.
Näkyikö siellä lehdikko
Kuvaillen järvessä,
Ja armas aamu aurinko
Ja ehto lemmessä?
Ja oisko lakso lemunen
Ja kangas metsänen,
Kajaisko ääni sulonen,
Kun täällä neitosen?
Sivutse pilvet vierivät
Huviksi tuulelle,
Jos neito, koto jäisivät,
Mit’ oisi elolle?
Mut’ toivon Herran kuulevan
Hädän jo kansalla;
Ja syksyn tullen auttavan
Hyvästi viljalla.

[Johan] –[Bäc]kw[all]–


Lähde: Maamiehen Ystävä 25.5.1844.