Talonpojan elämä

Talonpojan elämä. (Annettu.) Kirjoittanut Antti Puhakka

Talonpoika kyntää

Johon aatra yltää,

Peltoansa perkaa

Että leuka lerkkaa.

Korvet kylmät raataa,

Kuuset vahvat kaataa,

Ojat syvät kaivaa,

Niistä niityt raivaa.

Rimpilöitä kuokkii,

Perehensä ruokkii;

– Koska saapi viljaa,

Elää hyvin hiljaa.

Kartanoita laittaa,

Poikiansa naittaa,

Tyttäriä työntää

Kylän pojan myötään.

Koska niitty piisaa,

Heiniä hän niittää

Latohinsa kantaa

Raavahillen antaa.

Sitten ompi rasvaa,

Jolla raha kasvaa;

Mik’ on kruunun taksaa,

Pian hän sen maksaa.

Sitä herrat kiittää,

Jolla raha riittää,

Kohta rästit kuittaa,

Joka summat suittaa.

Vaan jos raha puuttu,

Tulee käsky juttuun,

Tuodaan rästit eteen,

Tuomar summan tekee.

Sitten talo rekeen,

Pannaan tamma eteen,

Merkki lehmän sarviin,

Viedään myöntä-varviin.

Jos ei tule silläi

Maksetuksi niilläi,

Isäntäpä linnaan

Kilsi-tuvan piinaan.

Tahi pannaan ruotiin

Siihen huonoon muotiin

Kaalin tähde eteen

Leipä-pala käteen.

A[ntti]. P[uhak]-ka.

Lähde: Sanan-Lennätin 15.10.1858.