Talonpojan elämä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Talonpojan elämä.
(Annettu.)
Kirjoittanut Antti Puhakka


Talonpoika kyntää
Johon aatra yltää,
Peltoansa perkaa
Että leuka lerkkaa.
Korvet kylmät raataa,
Kuuset vahvat kaataa,
Ojat syvät kaivaa,
Niistä niityt raivaa.
Rimpilöitä kuokkii,
Perehensä ruokkii;
– Koska saapi viljaa,
Elää hyvin hiljaa.
Kartanoita laittaa,
Poikiansa naittaa,
Tyttäriä työntää
Kylän pojan myötään.
Koska niitty piisaa,
Heiniä hän niittää
Latohinsa kantaa
Raavahillen antaa.
Sitten ompi rasvaa,
Jolla raha kasvaa;
Mik’ on kruunun taksaa,
Pian hän sen maksaa.
Sitä herrat kiittää,
Jolla raha riittää,
Kohta rästit kuittaa,
Joka summat suittaa.
Vaan jos raha puuttu,
Tulee käsky juttuun,
Tuodaan rästit eteen,
Tuomar summan tekee.
Sitten talo rekeen,
Pannaan tamma eteen,
Merkki lehmän sarviin,
Viedään myöntä-varviin.
Jos ei tule silläi
Maksetuksi niilläi,
Isäntäpä linnaan
Kilsi-tuvan piinaan.
Tahi pannaan ruotiin
Siihen huonoon muotiin
Kaalin tähde eteen
Leipä-pala käteen.

A[ntti]. P[uhak]-ka.


Lähde: Sanan-Lennätin 15.10.1858.