Siirry sisältöön

Talonpojille

Wikiaineistosta
Talonpojille.

Kirjoittanut Paavo Korhonen


Ei oppi ojahan koaha,
Ei taito takasin työnnä,
Neuvo syrjähän syseä.
Ensin mies opetetahan,
Sitten hattu hankitahan:
Kuninkaall’ on kultaruunu;
Herrat hattua pitäävät,
Kyperöitä kyntömiehet:
Joll’on oppia otassa,
Sen on nappia nutussa,
Housuissa, hopeakello.
Palomies on paikkasilla,
Herrat soappaissa salissa,
Toisen vuoron tohvelissa.
Viertomies on virsuillansa,
Herrat käyvät keppi käissä,
Puhe pulska mestareilla.
Peltomies on pelon alla,
Herroilla kupera kappa,
Syvä säkki mestareilla,
Talonmies, takana silmin,
Astuupi aitan ovellen.
Kuules kuitengin minua
Taitava talonisäntä:
Älä suutu seätyhysi,
Älä virkaasi vihastu,
Vaikka vaivalla kovalla
Moasi mahtihin rakennat,
Piät pellon pehmeänä,
Ojit korpia kovia,
Veännät leivän lapsillesi,
Kannat kontissa evästä,
Viikon muonan männessäsi;
Vaikkas vanhana valitat
Jäykäksi jäseniäsi,
Ruumistasi raukeaksi;
Kun et kyntöhön kykene
Etkä kestä kovin töisä.
Piä’ pojillen porua,
Neuvo työtä tyttärien,
Aja pellollen perettä,
Palollen paljo väkeä,
Kaskimaille kaikki joukko;
Siitten siunaapi Jumala,
Ett’ on aitassa eloa,
Rahakasa kamarissa,
Että varoja veroksi
Ulottuu ulosteoksi:
Papit soavat soatavansa,
Lukkari oman osansa,
Kaikki muutkin kappamiehet,
Suosittelet suosiolla.
Sitä miestä, mielellänsä,
Herrat hyvänä pitäävät,
Jolta soavat soatavansa,
Vähät viemiset välissä.
Sillen vielä viipymättä
Kirkkoherran kotonaki
Kahvikuppi kannetahan.
Luona Lukkarin samalla
Oamuryyppy annetahan.
Nimismiehet mielelläin
Kelpomieheksi kehuuvat,
Vielä sanovat salissa:
”Istu nyt hyvä isäntä,
Ota ryyppy oivallinen,
Pane parihtat tyköhön”.
Sillen mestarit mänöövät
Työhön ilman tinkimätä,
Sillen rengitkin rupeevat
Ilman paljon pyytämätä,
Piiat vielä pyrkimällä
Laurinpäivänä panoovat.
Kasakoita, kaikin ajon,
Hänen tykönsä tuloopi.
Tammonen talonisäntä
Soapi hankkia hatunkin
Paijan puhtahan piteä,
Housut siihen sinisetki,
Vielä västin oivallisen:
Soanut soappaatkin pitääpi,
Käypi köyhä kengätäkkin.
Soankohan vielä sanoa,
Eli pikkusen puhua
Oman’ seätyn’ suosioksi.
Ei herrat herrana oisi,
Eikä mestarit eläisi,
Kuin ei moata kynnelläisi;
Moasta moailma elääpi,
Sekä suuret, että pienet;
Moasta makeat tuloopi,
Moasta veäntyypi väkevät,
Hapan kaikki hallitahan,
Kaiken kansan tarpeheksi.
Siis sinä siveä voari
Taitava talonisäntä,
Jolla on, omasta työstä,
Tavaroita tarpeheksi,
Et huoli hävetä paljon,
Jos Herra hevosen kansa
Tuloopi tuvan etehen.
Käske kohta kiirehesti
Rengin riisua hevonen.
Kanna kauroja etehen.
Käytä Herra kamarihin.
Pane pöyällen pötyä,
Laita lapsi noapurihin
Toikin voarillen varotus.
Kuhtu kansanne ruualle,
Sitten hoastele hyvästi
Herran kansa kaunihisti,
Vielä viisaasti kysele
Kaikki yhteiset asiat.
Kun on siitä siitten peästy
Laita soatavat samalla,
Pane paras hevosesi
Kyytihin kylän väliksi;
Anna ruokoa rahalla
Vielä muillen vierahille,
Piä vaivasten varalla
Kala, leipä, kaikin ajon,
Maksa palkka mestareillen,
Rengillen rehellisesti,
Koska kohtuutta anoovat,
Voan jos paljosta puhuuvat,
Mahotonta mainihtoovat
Suutu ja sano sinuksi,
Älä toiste työtä anna.
Ole muorillen mukava,
Piä perättä hyvänä
Polta pirtissä pärettä.
Kammarissa kyntteliä.
Älä liiku liassa silmin
Älä eineetäk kävele;
Ota aina oamuryyppy
Muorin kansa kammarissa,
Piä kohtuutta kotona,
Reisuissa rehellisyyttä;
Niin sä astut arviossa
Pian Porvarin sivuhun,
Kauppamiehen kunniahan.

Poawo Korhonen.


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 4.6.1831, no 22, s. 2–4.