Talvella

Talvella. Kirjoittanut August Favén

Kunne kulki kesän sulo,

Kunne laulu rastahan?

Talven, kolkon kylmän tulo

Ajoi suven ihanan.

Pois on päivät kirkkahat,

Pois on hetket iloisat,

Pois on laulu kaikuvainen,

Metsä on nyt hiljainen.

Eipä peipon säveleitä

Vastaa lakson kaikuna,

Aurinko ei lemmi meitä

Pakkanen vaan paukkuva.

Metsäpuro juoksussaan

Tau’onnut on tuoksussaan

Ei nyt seiso lemmen kukka

Rakkauttaan kuiskaillen.

Lumeen peittyy lakson kukka

Huutehess’ on pensas puu,

Huuteessa on parta, tukka.

Taivahalla loistaa kuu,

Asuntoamme katsellen.

Tuolta kaiku kirveitten

Kiiruus läpi kuusikkojen

Kuuluu sisäst’ hongistojen.

Kussa ennen kukka loisti

Lumivuori kohoaa.

Pakkanen sen kukan poisti.

Kirveen kaiku kajahtaa,

Kussa leivon ääni soi.

Kunne aamuruskon loi,

Riipuskelee harmaina

Jäisiä nyt puikkosia.

A[ugus]–t F[a]–v[é]–n.

Lähde: Tampereen Sanomat 29.4.1873.