Talvella (Mäkinen)

Talvella. Kirjoittanut Antti Mäkinen

Uusi, puhdas lumivaippa

Valkovillaan verhoaa

Maat ja metsät; puut ja pensaat

Härmähelmin kaunistaa,

Tuhansissa timanteissa

Säihkyy säde auringon.

Valoansa vuodatellen,

Imanteeksi inehmon.

Kuni puhdas lumivilla

Luonnon kaiken kaunistaa,

Peittää mustan likapinnan,

Pelehtyneet puhdistaa,

Samoin armo Jumalamme

Synnit veriruskeat

Pesee lumivalkeaksi,

Sitoo haavat haikeat.

Kuni säde singahtaapi

Valon, lämmön lähtehen,

Avaruudet valistaapi,

Elämätä jaellen,

Rakkaus niin Jumalamme

Jeesuksessa valaisee

Syntiselle autuudeksi,

Elonlähde uhkuilee.

Sielu, onko sinullekkin

Armo kallis Jumalan

Tullut eloks’, autuudeksi

Kautta veren Karitsan?

Onko syntis saastaisimmat

Tämä veri pessyt pois

Sielustasi, tunnostasi,

Niinkuin ei niit’ ollut ois?

Jollei, etsi Jumalamme,

Vapahtajan veressä

Tarjoama armo kallis,

Nöyrry ristin edessä;

Tunnustele – syntis siinä:

Karitsa Hän Jumalan

Verellänsä puhdistavi

Synnit kaiken maailman.

Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.