Talvella (Mäkinen)

Wikiaineistosta
Talvella.

Kirjoittanut Antti Mäkinen


Uusi, puhdas lumivaippa
Valkovillaan verhoaa
Maat ja metsät; puut ja pensaat
Härmähelmin kaunistaa,
Tuhansissa timanteissa
Säihkyy säde auringon.
Valoansa vuodatellen,
Imanteeksi inehmon.
Kuni puhdas lumivilla
Luonnon kaiken kaunistaa,
Peittää mustan likapinnan,
Pelehtyneet puhdistaa,
Samoin armo Jumalamme
Synnit veriruskeat
Pesee lumivalkeaksi,
Sitoo haavat haikeat.
Kuni säde singahtaapi
Valon, lämmön lähtehen,
Avaruudet valistaapi,
Elämätä jaellen,
Rakkaus niin Jumalamme
Jeesuksessa valaisee
Syntiselle autuudeksi,
Elonlähde uhkuilee.
Sielu, onko sinullekkin
Armo kallis Jumalan
Tullut eloks’, autuudeksi
Kautta veren Karitsan?
Onko syntis saastaisimmat
Tämä veri pessyt pois
Sielustasi, tunnostasi,
Niinkuin ei niit’ ollut ois?
Jollei, etsi Jumalamme,
Vapahtajan veressä
Tarjoama armo kallis,
Nöyrry ristin edessä;
Tunnustele – syntis siinä:
Karitsa Hän Jumalan
Verellänsä puhdistavi
Synnit kaiken maailman.


Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.