Talven valta (Leino)
Ulkoasu
Talven valta Kirjoittanut Eino Leino |
- Talven valta kaikkialta
- uhkaa, saartaa Suomennientä,
- kattaa kansat suuremmatkin;
- kuinka eikö maata pientä?
- Rinnan halla, riemun halla,
- kaiken kauniin routa, rauta,
- ihmis-ihanteiden surma,
- ellei elonvoimat auta.
- Päästä päähän, jäästä jäähän
- kulkee kuolon-kylmä järki,
- itsekkyyden vinha viima,
- omanvoiton-pyynnin kärki,
- heleimmillä hengen mailla
- vallat aineen valtikoivat,
- ihmiskunnan kukkakummut
- sorrettujen ääntä soivat.
- Hanki maassa, hanki puissa,
- hanki ihmis sydämissä.
- Kuinka soisi toiset kielet
- kansan kannel-sävelissä?
- Eikö aika maata mennä
- lie jo joka lauluniekan,
- vallitessa vainon, veren,
- hallitessa hallan miekan?
- Katkenneet on kaikki siteet
- sivistyksen, rakkauden,
- mahtavoivat maailmassa
- vain nyt vallat pedon, suden;
- ken ei tapa toinen toista,
- kokee toisen omaa riistää,
- suuret pettää suuremmassa,
- pienet pienten palaa kiistää.
- Yks on lohtu: loppuu kerran
- tuimimmankin talven taika,
- kesäkuuhun vaikka kestäis,
- alkaa heinäkuunkin aika,
- täytyy sydäntalven sulaa
- suurempien voimain tieltä,
- laupiaamman päivän säteen
- päästää irti ihmismieltä.
- Kuulkaa, kuulkaa! vaikka kuolon
- hanki maassa, puissa helää,
- sydän sykkää maailmoiden,
- ihmisyyden mahti elää,
- sammunut ei vielä koskaan
- kodin korkeamman hiili,
- liesi kansain lempeyden,
- vaikka pimeyteenkin piili.
- Yks on oppi otettava:
- tultava on toimeen kunkin
- omillaan nyt kansakunnan,
- omillamme sun ja munkin,
- oman lemmen lämpimällä,
- oman uskonnalla uskon,
- oman hengen hehkunnalla,
- auennalla aamuruskon.
- Nyt se koetaan, ken meistä
- enin tohtii siihen luottaa,
- jot’ ei vielä silmä näe,
- mutta sydän, sielu uottaa,
- mitä toivoo ihmisheimo
- ihaninta itsestänsä,
- haavehissaan hartahinta,
- miettivintä mielessänsä.
- Nähkää, nähkää! Herran miekka
- kulkee kansakuntain kautta,
- monet paiseet puhkee, ilma
- sakoo myrkyn, saastan tautta.
- Paljon sortuu, eipä sorru
- elon oikeamman mieli,
- elon kaunihimman kaipuu,
- ihmiskunnan kultakieli.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.