Talvi-iltana
| Talvi-iltana. (Ruotsista). Kirjoittanut anonyymi |
- Metsässä, vanhassa pirtissä
- Ja ihmisten ilmoista poissa
- He leikkivät pienoset yhdessä
- Tuon leimuvan lietehen ko’issa.
- He tykkivin sydämin odottavat
- Ja kotihin äitiä kaipaavat,
- Ku noutavi metsästä puita.
- On pakkanen kolkkona ulkona,
- On huurussa ilma ja metsä
- Ja ympäri lumista tannerta
- Käy pohjasen tuulonen kylmä.
- Se lumiinsa verhovi lapsia,
- Kut äitiä auttavat armasta,
- Ku noutavi metsästä puita.
- Ja tuskinpa iltasen ruskos
- On pirttihin sädettä päässyt,
- Kun akkuna pohjosen tuulesta
- Jääkukkia täysi on käynyt,
- Mutt’ armahat jääkukat sulavat,
- Kun pienoset huulin ne hautovat
- Ja kirkas on akkunan ruutu.
- Jo iltaki joutuvi, tähtiä
- Ei taivahan laella loista.
- On valkea sammunut liedeltä,
- Ja lapsista rauha on poissa.
- He istuvat yhtehen äänetti:
- ”Oi Herra, miss’ äitimme viipyvi,
- Ku noutavi metsästä puita.”
- Näin pienosten pirtissä odottaissa
- Ja kylmästä väristen siellä
- He kuulevat haukkuvan vahtinsa,
- He astunnan kuulevat vielä.
- Jo iloksi kaipaus muuttuvi
- Ja riemuten kukin nyt huutavi:
- ”Jo saapuvi metsästä äiti!”
Lähde: Tampereen Sanomat 25.1.1879.