Talvikuvia
Ulkoasu
Talvikuvia Kirjoittanut Jalmari Virtanen |
- Niin kirkas on kuutamo kumma
- Kylätietä kun astuskelen.
- Käy vierellä varjoni tumma,
- Kuin koira ois uskollinen.
- Näin kuulas vain harvoin on ilta,
- Lumi kauneimman hohdon saa,
- Tuhattuikkeinen tähtösten silta
- Kuin kutsuen vilkuttaa.
- Punapilkkeihin päilyy ja loistaa
- Mars joukossa naapurien
- Ja värjyy, kuin tahtoisi poistaa
- Ikipainoa kahleiden.
- Yli maantien varjoja puiden
- Hämyverkkona laskeutuu;
- Käyn linnahan haaveiluiden,
- Ajatusta tuo metsän puu.
- Toi tieni mun metsien kohtuni,
- Lumilinnaan talvisen yön;
- Sydän sai levon, mieleni lohtuun
- Tarutenhossa kuuttaren vyön.
- Sadun sankarit täälläpä valvoo.
- Lumi puista ne muodostaa:
- Ja ne tähtiä kaitsee ja palvoo,
- Kun nukkuupi metsä ja maa.
- Laps’ rinnalla nainen on tuolla,
- Ja tuollapa ilves on,
- Ja ilveksen toisella puolla
- Jono haltijain loppumaton.
- Yhä syvemmäs katse kun vaipuu
- Ikimetsien kätköihin,
- Lumitaakkojen alla kun taipuu
- Jopa aidan seipäätkin,
- Niin mielkuvat kasvaa ja karttuu,
- Rivilohkotkin muotoja saa,
- Ja melkeinpä pelko jo tarttuu,
- Kun ”aavehet” tuijottaa:
- Tieaita kuin jättiläiskäärme;
- Krokotiilin tuossa ma nään
- Lumivaipan pumpulipäärme
- Lyhtykalalta kätkee pään.
- Sarvikuonot ja kameelit taikoo
- Lumi paasilla silmiini mun.
- Kuvat uudet kun etsiä aikoo,
- Minä katkaisen haaveilun.
- Levon hermoni saavat tälleen
- Yön rauha kun käy yli tien.
- Saan huomenna taistella jälleen,
- Kun aatetta eellehen vien.
1916
Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.