Talvimatka (Koitar 2)

Wikiaineistosta
Talvimatka.

Kirjoittanut B. F. Salonen


Mikä loiste kaikkialla!
Illan kuuhut kumottaa,
Tähdet tuikkaa taivahalla,
Sinikannen kaunistaa.
Hiljaisuus nyt vallitseepi;
Muut’ ei ääntä kuulla saa:
Rekonen vaan ratiseepi,
Porokello poukuttaa.
Reessä yksin röhjöttelen,
Sulo-yötä ihaillen;
Ihanuutta ihmettelen,
Taivaan kantta katselen.
Tuolla säihkyin hopealle
Pohjantähti loistelee,
Kaukaiselle kulkijalle
Pohjan maita viittailee.
Viitakekin Wäinämöisen
Tuolla kullan kiiltelee.
Luotu varaks’ ajan öisen,
Miestänsä se vartoilee.
Mies! – Niin mies jo tulla saisi,
Joka sieppais viitakkeen,
Sillä lyödä rapsuttaisi
Rikkaruohot – – –
Tpruu! – Nyt ollaan kievarissa.
Hevoista! Ja sukkelaan!
Siksi kuin on valjahissa,
Huoneesen käyn vartomaan.


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. II. 1873. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.