Talvinen elegia
| Talvinen elegia. Kirjoittanut Katri Vala |
- Ah, kuinka surulliset ovat päiväni!
- Ulkona käy kylmä tuuli.
- Siellä jossain
- alastomien puiden keskellä
- lepattaa sydämeni tuulessa
- niin outona ja viluisena.
- Siitä on niin kauan,
- kun maa oli kukkia täynnä,
- siitä on niin kauan,
- kun aurinko oli suuri ja kuuma,
- siitä on niin kauan,
- kun vielä rakastin sinua,
- kun vielä ikävöin sinua.
- Nyt en tiedä.
- Kaikki on niin kaukaista,
- niin raskaan hämärän kietomaa,
- rakkaus, viha, tuska, riemu.
- Himmeästi tajuan vain nimittämättömän kärsimyksen
- ja kuoleman kauhun.
- Olen kuin syvään veteen uppoava.
Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.