Talvisota

Talvisota. Kirjoittanut Li Bai

Suomentanut Katri Vala.

Uneksin sateenkaarista,

puutarhoista Tsinin, kotiseudun.

Mimoosain kulta, gasellin juoksu!

Kun soisi lämpöä aurinko!

Mut ratsuinemme jäädymme tielle.

On monen raudankovat jalat katkaistu.

Jäi saappaisiin. Lasiksi jäätyy silmät.

Sen hyvä on, ken lumen alla lepää kuolleeks paahtuneena.

Kuin kerjäläisten on vaatteemme riekaleina.

Jään lailla hyytyy kallio, jää kiveks jähmettyy.

Spiraalin kiertein värähtelee ilmaan hengitys.

Päin kuuta koirain lailla kurkotumme.

Kuin silkkiäisen kaarna iho halkeilee.

Veremme oma valuu miekoistamme.

Soi kumeata tuskaa torvet.

Ah, ihanammin kerran huiluani soitin.

En tiedä mitään kotiinpaluustani.

Lyö häntää säikähtynyt tiikeri,

sen hampaat kirskuu kuuran valkeat,

ja uhkaavana soi sen raisu huuto laaksoon.

Sydäntä näyttäkää! Nyt lintu putoo puusta.

Nyt sydän tuokaa! Missä punainen on sydän?

Lumessa seisoo kuuset, istuudumme

jäsenin jäykin oksillensa ulvoin sumussa veren.

Oi taivas! Pyhä! Auta, polta minut!

Kumiskoon alas harmaa ukkonen,

salama sinkoo otsaan jäätyneeseen,

ma että leimahtaisin, tulipatsas, yöhön!

Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.