Talviyö (Pakarinen)

Talviyö. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Painuu päivä taakse metsän tumman –

taasen tunnen rinnassani kaihon kumman,

kaihon kauniin tähtiin kiiltäviin,

kaukaa, kaukaa tänne, maahan siintäviin.

Tuuli kerran vain

huokaa, uinumaan

saa jo metsä, – ihmissilmä

valvoo vain.

Kuullos soitto hiljaisuuden yössä

kaunis, kirkas helähtää nyt tähtivyössä.

Kutsuu, kiehtoo kirkkain sävelvuo,

kutsun, lapsi maan, se rauhaan sulle tuo:

tullos, täällä vain

rintas rauhan saa.

Turhaan etsit, löydä et sä

päällä maan.

Loistaa, välkkyy tähdet talviyössä –

kirkkain, kaunein ken sä lienet tähtivyössä?

Nytpä tunnen, iltatähti, sun,

ystäväni ainut, armahani mun.

Oi, jos kanssas vaan

saisin jättää maan,

kirkkautta kohti nousta

aina vain.

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.