Tammikuun ilta 1916

Tammikuun ilta 1916 Kirjoittanut Lauri Letonmäki

Verihohde leimuu taivahalla tammikuun,

synkkä, kaamea kuin vainovalkeen kajastus.

Palaa taivaan jäiset paltaat hehkuss’ illansuun,

lännen äärell’ on kuin verivirtain punerrus.

Vait on kuollut, valkee lumitanner alla,

mieli kaamee miehell’ länteen katsovalla.

Eessäin pirtit nään mä pienet, hankiin haudatut;

paikka-akkunoissaan paistaa lännen verestys.

Lumivaippans’ ylleen on ne tiukkaan kietonut,

kylki-kylkeen tunkeneet kuin turvais veljeys.

Kylän laidan mökkilauma kurja, harmaa,

vilua ja nälkää sult’ ei puutu varmaan!

Monen mökin pöydän päässä kurttuotsa-mies

leikkaa leipää lapsilleen kuin kultaa punniten.

Kylmä vaimon vaalia on liekopuilla lies,

laihan pelkät perunat ne antaa keitoksen.

Sääli näin on lasta sängyn ryysyyn johtaa.

Herra armahda kun länsi verta hohtaa!

Vaan jo lännen otsalta yö leimun sammuttaa,

mäkituvat sulkee tummaan hornan syleilyyn.

Rusentaissa pakkas-yön vain nurkat paukkuaa –

töllis’ emon kyljen alle lapset kyyristyy.

– Pois ma käyn ja säälin pientä mäkitupaa –

myrskyä vain illan verirusko lupaa...

Lähde: Letonmäki, Lauri 1918: Ohjelmarunoja: 2:nen vihko. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.