Taneli Luukkonen
| Taneli Luukkonen Kirjoittanut Kaarlo Kramsu |
- Näin Luukkonen rohkea lausui:
- ”Nyt teille mä tarjoan,
- Te korpien väijyvät sissit,
- Urotyön niin loistavan”.
- ”Teit’ ajohon otuksen kutsun
- Niin uljahan, voimakkaan,
- Ett’ei sen vertaista nähty
- Ole saloilla Suomenmaan.”
- ”Sen otuksen pyytää mä tahdon;
- Mua siinä te auttakaa!
- Kuningas siit’ teitä kiittää
- Ja Ruotsin ja Suomen maa.”
- ”Nyt Venäjän mahtava Tsaari
- Lähitienoilla majailee,
- Hän, jonka rautainen koura
- Sulo maatamme runtelee.”
- ”Nyt kuivata voimme kaikki
- Verikyyneleet Suomenmaan.
- Ken sortoa enään pelkäis,
- Otus semmoinen saaliinaan?”
- Ja riemuiten sissit huusi:
- ”Sua seuraamme, Luukkonen!”
- Mut Långström, iloinen veikko,
- Hän huudahti nauraen:
- ”Mä leikissä myös olen myötä,
- Mut sitä te muistakaat:
- Nuo otukset suuret ne potkii,
- Ja koivet on voimakkaat.”
- Jo nukkui levossa Tsaari,
- Mut äkkiä heräjää,
- Kun ulkona huudot kaikuu
- Ja asehet helähtää.
- Nuo metsien hurjat sissit
- Ovat tulleet peitossa yön
- Nyt Tsaarin he vangita tahtoo,
- Nyt alkavat verityön.
- Mut Tsaarin vartijamiehet
- On uljaat taistelemaan.
- Ei kuolemata he kammo,
- Ei väisty he paikaltaan.
- Ja vihdoin kun taistelu lakkas,
- Ja vastus voitettu on,
- Niin nähtihin, että Tsaari
- Pois päässyt on pakohon.
- Ja Luukkonen kuolleita katsoi,
- Veriuhreja urhotyön:
- ”En teidän tähden mä tänne
- Ole rientänyt halki yön”.
- ”Otus oiva täällä on nähty.
- Sitä pyytää mä halusin.
- Mut kurjien orjain ruumiit,
- Mitä niistä mä huolisin?”
- Mut Långström, iloinen veikko,
- Hän naurahti, lausuen:
- ”Ei saalista aina saada,
- Vaikk’ ollaan jäljillä sen”.
- ”Vaan siitä sä ylpeillä taidat,
- Ett’ ajettu milloinkaan
- Niin jaloa otust’ ei ennen
- Ole saloilla Suomenmaan.”
- ”Enk’ usko, ett’ edes vasta
- Niin uljahan otuksen
- Käy kimppuhun talonpoika,
- Kuin käynyt on Luukkonen!”
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.