Tansseissa

Tansseissa. Kirjoittanut Emil Lindahl

Oli tanssit ne reilut ja rattoisat,

peli nurkassa vihloen vinkui,

jymyn kuorossa katsehet kaipaavat,

ihan ristiin ja rastihin sinkui.

Hymy hehkuva neitojen huulilta

kovin kiihdytti poikien verta:

«Tota tyttöä...» hautoivat aatosta:

«edes valssissa vien minä kerta.»

Menin minäkin ryöppyhyn nurjimpaan

missä kaikki kuin keinuvan näytti;

sävelaaltojen vuolteessa vaaluin vaan,

ilo hetkinen henkeni täytti.

Tytöt jalkavat tanssissa juoksuttain,

minä saartelin yhtä ja toista,

kunnes äkkiä aivan kuin piston sain:

«ennen ollut en löytänyt moista!»

Kuin auennut aaltojen nipukka

ohi naurava neitonen kulki,

sitoi silmäni vehmakas vartensa,

kovin suolsi se kaunista julki.

Tuhat tunnetta outoa aavistain

minun rintani jyskytti silloin,

Daimon kielevä kuiskutti korvissain:

«nyt on aika, jos konsana milloin...»

«Kuka tietää...» tuumin ... «jos onni ois,

ehkä kaunihin katseensa loisi...»

pian päätin: ma koetan poimia pois,

kukan toisetkin taittaa he voisi.

Ajo alkoi. Ma itseni sonnustin,

erämiehien muinaisten tapaan,

joita himonsa houkutti korpihin,

jäljet peuran kun vainuivat vapaan.

Kirot kuoleman! Luiskahti ohi suun,

kuin suomut mun silmiltä putoi;

pari herraa, kuin syntyen hakkailuun,

tytön tielle jo pauloja kutoi.

Hyvin näyttivät taitavan läksynsä,

ihan mestarit «fraasien» käyttöön,

käsiliikkeillä, linkaten silmällä,

puhekielensä pulppuvan täyttöön.

Pian tyttönen herrojen keskellä

kävi kaiketi kahvia juomaan,

sekä siellä, ken tietävi minnekkä,

kotihauskuutta ehkäpä luomaan.

Kuin kuoleva koira, ma käännyin pois,

oli haihtunut riemuni hetki:

«mikä moisetkin ennalta tietää vois,

meni «pommihin» iltamaretki.»

Iva itkevä hulmuten huulilla

ohi mennyttä onnea surin;

hyvin heippasi herrat mun laudalta,

kovakuorisen pähkinän purin!

Lähde: Lindahl, Emil 1919: Työ ja laulu. Suomen sos-dem. nuorisoliiton toimikunta, Helsinki.