Tanssiaiset
Ulkoasu
Tanssiaiset. Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna |
- Sadat lamput himmeät väriloimuin
- Läpi lasein hiottuin valoa luo,
- Tuoll’ uljas kiehkura kiertyy poimuin,
- Jo Sèvres’in vaassit tuoksuja tuo.
- Ja lehväin keskeltä, estraadilta
- Sua kukkaispuheet on hivelleet;
- On hieno, hurmaava juhla-ilta
- Ja ihmeen loistavat koristeet.
- Jo tanssin pyörteessä riemu rymyi,
- Jalohelmet hohti ja kaulatkin,
- Ja mailmanviisaus kylmään hymyi
- Vain Straussin sävelten sointuihin.
- Vaikk’ katsees hoitavi viehkeilyitä,
- Ja on elees kiihkeät, innokkaat,
- Niin tunnet hyytävän sydänsyitä
- Ja hajamieliseks äkkiä saat.
- Mut lymypaikassa salin ylvään
- Näät välihetkenä nuoret nuo:
- He on puoleks kätkössä jaluspylvään,
- Min varjoon taittuvi valovuo.
- Se vielä tanssista hehkui poski,
- Ja povi aaltosi ihanin;
- Vait impi herkästi päätään koski,
- Ja he samaa tunsivat kumpikin.
- On ilmass’ ahdistus kummanlainen,
- Mi nuorukaista nyt painostaa,
- Tuo illan tunnelma, kylmä vainen,
- Se kevään syksyksi kolkoks saa.
- Ja armas lause, mi aikoi ilmiin,
- Jäi siinä mykkänä huulillen,
- Ja toisiaan kun he katsoi silmiin,
- Tuli vaiva äänetön katseesen.
- Heit’ turhuus kiusas, mi salin täytti,
- Tuo tyhjä teeskely tuskaa toi,
- Siks vaillinaisesti silmä näytti,
- Kuink’ kevät rinnassa ilakoi.
- Siks käsi viipyä kädess’ empi,
- Jota painoi hellästi ennen ain,
- Siks hiljaa huoaten haastoi lempi,
- Jota katse ilmaisi arkaan vain.
- Mut yli lattian rohkein riennoin
- Taas turhuus pilaan ja leikkiin läks,
- Ja jo kaikkein nuoruuden valtain vienoin
- Näit salin humusta häipyväks.
- Ja nuoruus siellä ja riemu rymyi,
- Povet paljaat hohti ja kaulatkin,
- Ja mailmanviisaus kylmään hymyi
- Vain Straussin sävelten sointuihin.
Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.