Tao-te-king: Tao-te-king

Toimittajan huomautus

Tao-te-king. Tao-te-king Kirjoittanut Laotse

1. Taon määritys

Kiinalla on nykyään kolme valtion tunnustamaa uskontoa, Konfutsenusko, Taoismi ja Buddhan oppi, mutta niistä voidaan ainoastaan ensimäistä pitää varsinaisena valtionuskontona; toiset kaksi ovat pikemmin luvallisten lahkojen asemassa. Valtion kouluissa opetetaan Konfutsen oppia ja julkisissa tutkinnoissa on taoisten ja buddhalaisten kielletty kilpailemasta konfutselaisten kanssa. Luonnollista onkin, että Konfutsen yksinomaan maallista ja käytännöllistä elämää silmälläpitävä oppi paremmin sopii valtion virkamiehille ja niille kiinalaisille, joiden elämänharrastukset ovat »realistista» laatua. Ja kiinalainen luonne lieneekin yleensä taipuvainen ulkonaiseen huomaavaisuuteen ja älykkyyteen; onhan kiinalainen »viekkaus» käynyt miltei sananparreksi. Ei niin ollen ihmetytä, jos kiinalainen mandariini sanoo taoisteja ja buddhalaisia tyhjänpäiväisiksi lahkolaisiksi, jotka eivät käytännöllisessä elämässä ole miksikään hyödyksi, he kun »ajattelevat vain tulevaista elämää».^[1] Semmoinen arvostelu ei itse asiassa merkitse mitään, sillä samalla tavalla nimitetään täällä länsimailla »haaveilijoiksi» ja »idealisteiksi» niitä ihmisiä, jotka etsivät syvempää tietoa elämästä kuin sitä, mitä tavalliset oppikoulut tarjoavat.

Epäilemättä Konfutsen oppi on jaloa oppia, ja jos Kiinan kansa noudattaa sen Mestarin neuvoja suuremmalla hartaudella kuin esim. kristikunta Jeesuksen käskyjä, silloin Kiinan kansa on tunnustettava onnelliseksi ja viisaaksi kansaksi. Sillä joskaan Konfutse ei sanonut tietävänsä mitään Jumalasta, sielusta ja näkymättömästä maailmasta, joskin hän selitti olevan parasta jättää ne kysymykset rauhaan, oli toiselta puolen hänen siveysoppinsa kristallinkirkkaan ylevä ja viisas, mikä todistaa hänen hyvin tietäneen, että jalo elämä on ainoa tie tosi tietoon. Konfutse lausui vuosisatoja ennen Kristusta tuon kultaisen säännön: »mitä ette tahdo, että toiset teille tekisivät, sitä älkää te heille tehkö»; ja viisaita ovat epäilemättä seuraavatkin neuvot: »jos hallitsija hallitsee ilman laillista pohjaa, ei hänen sanojaan mielellään totella. Jos ei hänen sanojaan mielellään totella, ei valtion asioita säännöllisesti toimiteta. Jos ei valtion asioita säännöllisesti toimiteta, ei juhlamenoilla eikä soitolla voi olla vaikutusta. Jos ei juhlamenoilla eikä soitolla ole vaikutusta, ei oikeus pääse oikeaan arvoonsa. Jos ei oikeus pääse oikeaan arvoonsa, on kansa viimein joutuva epätietoiseksi siitä, mitä pitää tehdä». Puhtainta ihanteellisuutta ilmaisee hänen seuraava mietintönsä: »jos on olemassa hyve, jota en ole toteuttanut, jos on olemassa tutkinnon aihe, jota en ole ehtinyt täydellisesti tutkia, jos on olemassa vanhurskas teko, josta minulla on ollut tietoa, vaikken ole ehtinyt sitä suorittaa, jos on olemassa vika, josta en ole voinut vapautua, – kas siinä jotakin, joka todella tuottaa minulle surua.»^[2]

Kuitenkin Konfutsen oppia filosofiseen sisältöönsä nähden voi pitää pikemmin materialistisena, jota vastoin taoismi edustaa Kiinan kansan puhtaasti henkisiä ja mystillisiä pyrintöjä. (Buddhanoppi, kuten tiedämme, on indialaista syntyperää). Taoismin perustaja oli Laotse niminen viisas, joka eli samaan aikaan kuin Konfutsekin, siis seitsemännellä vuosisadalla ennen Kristusta.

Laotsen elämänvaiheita ei tarkoin tunneta. Hänestä tiedetään parhaasta päästä vain, että hän myöhemmässä iässään oli kuninkaallisen kirjaston hoitaja Kaossa. Tämän virkansa hän kuitenkin jätti, vetäytyäkseen yksinäisyyteen mietiskelemään. Loppuikänsä hän sitten vietti Hsien-Kun solassa Ling-Paon piirikunnassa. Hänen kuolemastaan ei tiedetä mitään.

Kerrotaan, että Laotse olisi kirjoittanut tuhat kirjaa, 930 kirjaa siveysopista ja uskonnosta ja 70 magiasta.^[3] Tavallisesti otaksutaan kumminkin, että hän on jättänyt jälkeensä ainoastaan yhden teoksen, n. s. Taoteking’in, joka sisältää hänen oppinsa ytimen ja jota yleisesti pidetään taonuskon pyhänä kirjana. Sanotaan Laotsen kirjoittaneen sen vanhoina päivinään, juuri ennen kuin hän kokonaan vetäytyi pois maailman melusta. Mutta tämäkään kirja ei ole säilynyt jälkimaailmalle alkuperäisessä muodossaan. Pari vuosisataa ennen kristittyjen ajanlaskua yritettiin hävittää olemattomiin koko silloinen kiinalainen kirjallisuus, jotta historia voisi alkaa uudestaan, kun Kiina oli yhdistynyt suureksi keisarikunnaksi. Vaikkei yritys polttaa kaikkia kirjoja olisi onnistunutkaan, olivat kuitenkin myöhemmät oppineet tilaisuudessa mielin määrin muuttelemaan vanhoja teoksia ja tekemään niihin lisäyksiä. On siis luultavaa, että Taotekingkin on jonkun verran kärsinyt tästä parantelemishalusta.^[4] Yhtä kaikki voimme saada siitä käsityksen Laotsen syvämietteisestä ja henkevästä elämänkatsomuksesta.

Taoteking ei ole mikään laaja teos. Se sisältää tuskin 5,000 sanaa. Mutta ajatukset ovatkin niin keskitettyjä ja niin lyhyeen muotoon puettuja, ja alkuteksti on niin vaikeatajuista, että M. Stanislas Julien esim. kääntäessään kirjaa ranskankielelle oli pakoitettu käyttämään apunaan enemmän kuin 60 kiinalaista kommentaariota eli selittävää teosta. Ja kuitenkin epäilemättä kiinalaiset ja japanilaiset taoistit voisivat tehdä paljon korjauksia europpalaisiin käännöksiin.

Nimi Taoteking on muodostettu kolmesta sanasta: tao, te ja king. King merkitsee »pyhä kirja».^[5] Te merkitsee »toteuttaminen, tehtävä, hyve» ja vastaa sanskritinkielessa sanaa dharma. Profaanisena sanana tao merkitsee »tie», mutta pyhänä sanana se on jumaluuden nimitys ja semmoisena vaikea kääntää toiselle kielelle. Milloin se tarkoittaa ehdotonta jumaluutta, milloin nähtävästi sitä ilmennyttä Jumalaa, jota esim. Johanneksen evankeliumi nimittää logokseksi. Se vastaa siis filosofian määrittelemätöntä jumala-käsitettä ja samalla uskonnon elävää Jumalaa, jonka tuntemiseen ihminen voi päästä omassa hengessään. Tao onkin tämän nojalla myös »tie» Jumalan luo ja taoteking-nimen voisi suomentaa näin: »kirja, joka puhuu Jumalan luo vievästä hyveen tiestä» eli »hyveen tien kirja». Näin on sen englannin kielelle kääntänyt Mr. Walter R. Old, jonka käännöstä muuten suomennettaessa on parhaasta päästä noudatettu.^[6] M. Julien sitä vastoin eroittaa toisistaan sanat tao ja te ja kääntää »viisauden ja hyveen kirja». Samoin tekee Erik Folke ruotsinnoksessaan: »boken om tao och te».^[7] Voisimmehan myös suomentaa »Jumalaan vievän tien ja sen toteuttamisen» tai »kaidean tien ja sen kulkemisen kirja». Kokenut mystikko silloin helposti ymmärtää, mitä nimi sisältää. Emme tahdo tässä edeltäkäsin tehdä selkoa tämän merkillisen kirjan sisällyksestä. Lukijamme nauttikoot itse sen hämmästyttävistä aforismeista ja paradokseista, sen sattuvista vertauksista ja syvällistä tietoa uhkuvista ajatuksista. Milloin lause ensin tuntuu hämärältä ja vaikeatajuiselta, selviää tarkoitus mietiskelyn jälkeen; joskus olemme rohjenneet liittää tekstiin muistutuksen.

Taoteking ei ole suomalaiselle yleisölle tuntematon teos. Käsillä oleva käännös julkaistiin aikakauslehdessä Omatunto vuonna 1907 ja ilmestyy nyt kirjana jonkun verran korjatussa muodossa.

P. E.

1. Vrt. Pung-Kwang-Jun kirjoitusta konfutsianismista kirjassa ”Världens första allmänna religionsmöte i Chicago 1893”. I osa, siv. 258–303.
2. Ken haluaa enemmän tietää Konfutsesta ja Kiinasta yleensä, lukekoon Kalle Korhosen arvokkaan teoksen ”Kungfutsen Suuri Oppi”. Helsingissä 1921, Otava.
3. H. P. Blavatsky, Salainen Oppi. I osa, siv. 8–9.
4. H. A. Giles, Chuang Tzu, translated from the Chinese, siv. VII–XXVIII.
5. Muutamat ääntävät ja kirjoittavat dshing (esim. K. Korhonen kirjassaan ”Kungfutsen Suuri Oppi”).
6. The Book of the Path of Virtue or a version of the Tao-Te-King of Lao-Tze, the Chinese Mystic and Philosopher, by Walter R. Old. Madras, Indian Section of the Theosophical Society, 1894.
7. Främmande religionsurkunder, utgivna af Nathan Söderblom, III osa.