Tapio kohtaa poikaansa
| Tapio kohtaa poikaansa. Kirjoittanut Simeon Hirvonen |
- Kaks’ miestä kerran kankaalla
- Kohtasi toistansa,
- Ja seuraavalla tavalla
- Alkoivat puhella.
- Vanhempi heistä kysyi nyt:
- ”Ku olet miesi sä,
- Ja mistä tulet, sano nyt,
- Kaukaa vai likeltä."
- Hän vastasi: ”en kaukaa
- Mä liioin olekaan:
- Tuoll’ itäpuolla Suomea
- Mä synnyin maailmaan.
- Mut sanos vanhus itse sä
- Kuka ja mistä oot.
- Et mahda olla läheltä,
- Kun outo olet noin.”
- Nyt vanhus tuohon vastasi
- Mies-äänin karkehin:
- ”No kumma, kuinka isäsi
- Unhotit poikuein!
- Mä olen ukko Tapio,
- Se vanhus vakainen –
- Niin olen, etkö usko jo,
- Sä polo poikanen.
- Eikö oo tuttu turkki tuo
- Naavainen päälläni?
- Ja partahani silmäs luo,
- Niin muistat isäsi.”
- ”Oi isä armas todella
- Sä minun oletki” –
- Näin poika huusi ilolla
- Ja heti suuteli.
- ”Nyt mistä tulet isäni
- Ja kuinka muuten voit,”
- Naurusuin poika lisäsi, –
- Vaan vanhan sanat soi:
- ”Minult’ on valta otettu,
- Pois miehuus mennyt on,
- Ja kotoni on poltettu –
- Niin olen onneton.
- Tää kangas laitumeni on,
- Tää viljapeltoni,
- Ja ryske jylhän hongikon
- On huvitukseni.
- Tuli vei minun tupani,
- Sai kulo saunani –
- Näin onni minun osani
- Pois kaikki kadotti.
- Mut sinä, armas polkani,
- Oot ehkä onnekas;
- Kerro nyt itse tilasi
- Ja kaikki asias!”
- ”Niin” – poika tuohon vastasi
- Vaan alakulosti –
- ”On joskus ollut onniki,
- Jos vastoin käymyski.
- Mä ensin olin suora mies,
- Musta ja muhkea
- Ja seisoin – miten kukin ties –
- Useita vuosia.
- Vaan vihdoin tuuli kallisti
- Vartaloin oikeaan,
- Kyljistäin päivä viritti
- Nyt valoloistojaan.
- Niin viivyin taaskin vuosia,
- Ain’ ollen nojassa,
- Näin aivan paljon huolia
- Monessa majassa.
- Vaan onnen puuska puhalti
- Taas minun suoraksi,
- Kasvoin vielä kirkasti
- Ja minun pelasti.
- En tiedä tässä edelle
- Mitänä kertoa,
- Sen aika näyttää kaikille
- Ja antaa lukea”. –
- Näin vanhus puhuu vieläki
- Onnea toivottain:
- ”Sä poikaseni edisty –
- Mä vaivun hautahain.
- He kävelivät yhdessä
- Matkoa kappaleen,
- Puhuen käsikädessä
- Hellästi toisilleen.
- Jo erosivat vihdoinki
- Kyyneleet silmissä
- Ja vanhus vielä huokasi
- Poikaansa nähdessä.
Lähde: Tapio 5.3.1870.