Tarina (Mendelin)
Ulkoasu
Tarina. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- On taru vanha, mainio,
- Suruinen, herttainen;
- Ens’ ihminen sen tunsi jo –
- Sen tuntee viimeinen.
- Se taru entis-aikojen
- Ja aikain tulevain,
- Se taru ihmissydänten
- Ens’ rakkaus on vain.
- Kun syömmehen se kelle saa,
- Se suloansa suo,
- Se elvyttää, se riemastaa,
- Se kukkasia luo.
- Maan mullasta se nostattaa
- Miel’-alan ihmisen,
- Ik’-onni on sen määrämaa,
- Se johtaa onnehen.
- Mut mailman myrskyt useinkin
- Sit’ tiellä vainoaa
- Ja henkii hyytä kukkihin,
- Sydämmen surkastaa.
- Ja sitt’ ei muuta jäljellä
- Kuin muisto, muisto vaan,
- Ja onnen puute, ikävä
- Ja halu Tuonelaan.
- On rakkaus se tarina
- Ajoista aikoihin;
- Tuo surun se tai onnea,
- Tuo ehkä kumpaakin.
Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.