Tarina Pekasta ja vallesmannista
| Tarina Pekasta ja vallesmannista. Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Hän korven kolkasta tullut on
- nyt tietojen, taitojen maille.
- Hän kuokan jätti ja lapion,
- oli oppia jäänyt vaille,
- mut vanhanakin hän tahtoi koittaa
- ja vanhanakin hän tahtoi voittaa
- viel’ oksan tiedon ja taidon puusta.
- Vaan kotikylässä elämä nousi,
- ja sana kulki nyt suuhun suusta,
- ja kaikki virttä yhtä soittaa:
- jo herraksi Pekka tahtoo koittaa!
- Ja vallesmannikin ihmeissänsä
- nyt yhtehen hykersi käsiänsä:
- ”Mikä mieheltä mielen vienyt on,
- hän mennyt on kansanopistohon!
- Voi ihmettä kummaa! Voi herranen aika!
- On miehelle varmaan tehty jo taika.
- En ymmärrä mikä päähän pisti,
- hän kohta on täysi sosialisti.
- Hän lehtiä lukee
- ja lausehet pukee
- kuin oppia paljonki saanut ois.
- Hänen kerran kummia kertovan kuulin
- ja päästä jo pyörälle tulleen luulin.
- Hän lausui: ‘laps mökin pienenkin
- on oikeutettu oppihin.’
- Ja yhtä hyvin kuin viljan hinnat
- tuns’ Juhani Ahot ja Päivärinnat,
- ja draamat Shakespearen tunsi hän –
- ties mitä ne kaikki lienevätkään,
- ei mulle hyötyä moisesta työstä,
- mä ilman niitäkin osaan ryöstää.
- Mä nauroin hälle, vaan vakavana
- näin virkkoi mulle tuo vanha aasi:
- ‘Sua, herra, työhön käskee maasi.’
- Mä lausuin hälle: ‘mä työtä teen,
- mä rästit kannan ja ryöstöt annan.’
- Hän huokasi silloin syvähän,
- ei mitään virkkanut enemmän.
- Kai huomasi, turha on vastaan koittaa,
- kai näki: tyhmän ja pöllöpään
- mies sivistynyt aina voittaa.” –
- Ja tyytyväisenä, mielissänsä
- hän yhteen hykersi käsiänsä.
- Ja Perälän pitäjän vallasväki
- se eessään viisahan herran näki,
- ja koko kylä se kertoa ties:
- ”Niin viisas on meillä nimismies,
- on sivistynyt ja vakainenki,
- ei häntä villitse ajan henki.
- Ah, tällaisia jos kaikki ois,
- niin sovussa kansa elää vois,
- ja Suomen kansa ja Suomen maa
- niin rauhassa saisi kukoistaa!”
Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.