Tarina Pekasta ja vallesmannista

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tarina Pekasta ja vallesmannista.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Hän korven kolkasta tullut on
nyt tietojen, taitojen maille.
Hän kuokan jätti ja lapion,
oli oppia jäänyt vaille,
mut vanhanakin hän tahtoi koittaa
ja vanhanakin hän tahtoi voittaa
viel’ oksan tiedon ja taidon puusta.
Vaan kotikylässä elämä nousi,
ja sana kulki nyt suuhun suusta,
ja kaikki virttä yhtä soittaa:
jo herraksi Pekka tahtoo koittaa!
Ja vallesmannikin ihmeissänsä
nyt yhtehen hykersi käsiänsä:
”Mikä mieheltä mielen vienyt on,
hän mennyt on kansanopistohon!
Voi ihmettä kummaa! Voi herranen aika!
On miehelle varmaan tehty jo taika.
En ymmärrä mikä päähän pisti,
hän kohta on täysi sosialisti.
Hän lehtiä lukee
ja lausehet pukee
kuin oppia paljonki saanut ois.
Hänen kerran kummia kertovan kuulin
ja päästä jo pyörälle tulleen luulin.
Hän lausui: ‘laps mökin pienenkin
on oikeutettu oppihin.’
Ja yhtä hyvin kuin viljan hinnat
tuns’ Juhani Ahot ja Päivärinnat,
ja draamat Shakespearen tunsi hän –
ties mitä ne kaikki lienevätkään,
ei mulle hyötyä moisesta työstä,
mä ilman niitäkin osaan ryöstää.
Mä nauroin hälle, vaan vakavana
näin virkkoi mulle tuo vanha aasi:
‘Sua, herra, työhön käskee maasi.’
Mä lausuin hälle: ‘mä työtä teen,
mä rästit kannan ja ryöstöt annan.’
Hän huokasi silloin syvähän,
ei mitään virkkanut enemmän.
Kai huomasi, turha on vastaan koittaa,
kai näki: tyhmän ja pöllöpään
mies sivistynyt aina voittaa.” –
Ja tyytyväisenä, mielissänsä
hän yhteen hykersi käsiänsä.
Ja Perälän pitäjän vallasväki
se eessään viisahan herran näki,
ja koko kylä se kertoa ties:
”Niin viisas on meillä nimismies,
on sivistynyt ja vakainenki,
ei häntä villitse ajan henki.
Ah, tällaisia jos kaikki ois,
niin sovussa kansa elää vois,
ja Suomen kansa ja Suomen maa
niin rauhassa saisi kukoistaa!”


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.