Tarina kaihosta, ilosta ja surusta
| Tarina kaihosta, ilosta ja surusta. (Katkelma pitemmästä runoelmasta). Kirjoittanut Eino Pakarinen |
- Monelle on Kaiho tuttu;
- Monen Kaiho kumppalina
- Kulkevi elämän halki.
- Mistä Kaiho maailmahan
- Saanut on samoamahan?
- Tullut liekkö taivahasta,
- Vaiko synnistä siinnyt;
- Syntynyt syän kesällä
- Taikka talvi pakkasilla?
- Kenpä siitä selvän otti!?
- Lieppä tullut taivahasta,
- Syntynyt syänkesällä
- Iltaruskon hohtehessa
- Rauhan lammin rantamille;
- Kun jo lintunen lehossa
- Loppuvirtensä viritti,
- Pisti pääkön siiven alle,
- Siihen oksalle nukahti;
- Kun jo kukkanen kedolla,
- Kanervainen kankahalla
- Ummisti unisen silmän;
- Tumma kuusikko mäellä
- Hiljallensa huokaeli;
- Kaste ruohohon kohosi,
- Verhosi hämärä maita – –
- Lieppä syntynyt suvella?!
- Lieppä tullut taivahasta?!
- Tai lie synnistä siinnyt,
- Matkannut maa-emistä
- Meren mustan rantamalle
- Pimeänä pakkasyönä,
- Pauhussa meren avaran,
- Rannan hyrskyn raivotessa;
- Kun se pakkanen pureva,
- Viiltävä vihurin viima
- Jänösen lumelle jääti,
- Puusta varpusen pu’otti.
- Pyrki kyynele esille
- Silmästä inehmon lapsen,
- Senkin jääti jäinen viima –
- Lieppä synnistä siinnyt,
- Matkannut maa-emistä?
- Kerron teille Kaihon synnyn,
- Kuten sen minulle kertoi
- Tumma kuusikko kohisi,
- Honka vanha huokaeli,
- Liverti lehdossa lintu,
- Laine lammen lauleskeli:
- Ilo Kaihon on isona
- Suru Kaihon synnyttäjä.
- Surun rakkaus Ilohon –
- Siitä Kaihon kaunosielu,
- Lahja taivosta tavattu.
- Suru Ilon hylkimänä –
- Siitä Kaihon syksymieli,
- Synnistä sikiäminen!
Lähde: Pakarinen, Eino 1902: Mutkaisilla poluilla. Boman & Karlsson, Hämeenlinna.