Tarkastuksen pitkittyessä Yhdyspankin täkäläisessä konttorissa
Suomen Yhdyspankin Tampereen konttorissa jatkuu epäilemättä tarkastusta kaikella sillä tarmolla ja tarkkuudella mikä asiaan kuuluu. Sanomme e p ä i l e m ä t t ä, sillä monesta syrjäisestä alkaa jo vähitellen tuntua siltä, kuin tämä tarkastus kestäisi liian kauvan. Kyllähän jo alunpitäen levitettiin sitä tietoa, että tarkastus kestää ehkä pari kuukauttakin, vaikka toisen kerran luultiin se saatavan päättymään kahdessa viikossa. Vähän kolmatta viikkoa on nyttemmin kulunut siitä, kun tarkastus alulle pantiin. Sitä on toimitettu alun kolmatta viikkoa. Työn on täytynyt olla tukalaa, sillä Idmanin harjoittamain petosten ja väärinkäytösten laajuus ja kekseliäisyys on ollut todellakin hämmästyttävä jo niistäkin tiedoista päättäen, joita julkisuuteen on saatettu. Lisäksi on voinut ilmetä paljon sellaistakin, jota tarkastajat katsovat n. s. liikesalaisuudeksi, ja joka siis yleisöä vähemmän koskevana on ehkä ilmoitettu ainoastaan pankin pääkonttoriin Helsinkiin.
Meitä ei tietenkään voi vaivata mikään erikoinen uteliaisuus, ja luonnollista on myös, että pankin on syytä tarkoin harkita, missä muodossa ja millä tavalla sille on edullisinta esittää osakkailleen Idmanin pankille tuottama vaurio kokonaisuudessaan. Mutta sen sijaan me tahdomme kuluneeseen aikaan nähden käsityksenämme lausua, että tarkastuksen pitkäveteisyys alkaa jo herättää oudoksumista laajoissa piireissä. Erikoisella kiireellä joudutettiin poliisikuulustelua esim. kahden neidin suhteen, jotka ovat kuuluneet pankin henkilökuntaan, mutta itse Idmaniin sekä niihin nähden, jotka mahdollisesti ovat olleet enemmän taikka vähemmän tietoisia asiain tilasta Idmanin aikana Yhdyspankin täkäläisessä konttorissa, ei ole vielä voitu varsinaista poliisikuulustelua alottaakaan, koska tarkastus ei muka vielä ole päättynyt.
Asia saattaa helposti saada nykyisessä muodossaan, ja on osittain jo saanutkin, sen luonteen, että se on arka pankin hallinnollekin. Kerrotaan nim., että tämän vuoden alussa pankin keskushallinnolle jotenkin peittelemättä olisi ilmoitettu, mitenkä asiat oikeastaan Tampereen konttorissa ovat, mutta hallinto ei tälle ilmoitukselle antanut mitään huomiota. Sellaistakin kerrotaan, että Yhdyspankin Tampereen konttorin henkilökunnan taholta olisi joku aika ennen Idmanin kavallusten ilmituloa konttorin toiselle johtajalle ilmoitettu, ettei järjestys konttorissa ollut sellainen, kuin sen olisi pitänyt olla, mutta että toinen johtaja olisi tähän vastannut ainoastaan viittauksella siitä, kuka näistä asioista vastaa. Tämmöistä ja yhtä ja toista muutakin kulkee suusta suuhun, ja oikeutettu vaatimus ei ainoastaan niillä, jotka ovat joutuneet Idmanin kavallusten onnettomiksi uhreiksi, vaan heidän sukulaisillaan ja ystävillään, on se, että tämmöisetkin seikat joko kumotaan perättöminä taikka tutkitaan ja selvitetään.
Helposti on sekin käsitettävissä, että tarkastuksen pitkäveteisyys on kiusallista ja hankalaa niille viranomaisille, joiden velvollisuutena on oikeudellisesti selvittää ilmeneiden rikosten laatu. Mikäli kerrotaan, onkin poliisilaitoksen puolella tarkastuksen hitaudesta tehty huomautuksia, mutta ilman tulosta. Pankin konttorissa jatkuu liike entiseen tapaan, vaikka tarkastus ei ole muka antanut vielä mitään lopullisia tuloksia, vaikka, toisin sanoen, ollaan vielä jotenkin samalla asteella kuin alussakin, sillä nimittäin, että kaikki seikat ovat vielä häilyvällä kannalla.
Ei ole suuren pankkilaitoksen arvon mukaista, ettei se voi nopeammin selvittää asemaa eräässä haarakonttorissaan. Suuren rahalaitoksen arvon mukaista ei myöskään ole, että se ehkä toivoo yleisön unohtavan kamalan romahduksen ja tulevan välinpitämättömäksi kaikesta siitä, mitä asiasta enempi kuuluu. "Tampereen tapahtumat" eivät ole Yhdyspankin yksityisiä asioita, vaan ne koskevat, viranomaisista puhumattakaan, suurta yleisöä, joka pankissa asioitsee. Tästä olemme tahtoneet huomauttaa tarkastuksen toimittajia.
Lähde[muokkaa]
Aamulehti perjantai 20.12.1912 s. 2, pääkirjoitus.
Kirjoittaja[muokkaa]
Aamulehden pääkirjoituksen on oletettavasti kirjoittanut lehden vastaava toimittaja Aukusti Alhovuori (1863–1912), vaikka kirjoituksen yhteyteen ei olekaan liitetty kirjoittajan nimeä.