Tasavallan suojelulaki 1939

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tasavallan suojelulaki.[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 307/1939

Annettu Helsingissä 6 päivänä lokakuuta 1939.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:

1 §. Milloin valtakuntaa uhkaa ulkonainen vaara taikka kiihoitustoimintaa, joka tähtää voimassaolevan valtiojärjestyksen järkyttämiseen tai kumoamiseen taikka koskee valtakunnan suhteita muihin valtioihin, harjoitetaan sellaisessa muodossa tai laajuudessa, että se vaarantaa valtakunnan ulkonaista turvallisuutta tai muita valtakunnan elinetuja, taikka jos yleinen järjestys ja turvallisuus ovat vakavasti uhattuina tai niitä on huomattavasti häiritty, on tasavallan presidentillä, sen estämättä, mitä hallitusmuodon 6 §:n 1 momentissa henkilökohtaisen vapauden turvasta, 7 §:n 1 momentissa Suomen kansalaisen oikeudesta vapaasti valita asuinpaikkansa ja kulkea paikkakunnasta toiseen, 10 §:ssä paino- ja kokoontumisvapaudesta sekä 11 ja 12 §:ssä on säädetty, valta antaa asetuksella säännöksiä, jotka vaaran torjumiseksi, järjestyksen ja turvallisuuden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi taikka kiihoitustoiminnan estämiseksi harkitaan välttämättömiksi.

2 §. Tämän lain nojalla annetuista asetuksista on viipymättä ilmoitettava eduskunnan puhemiehelle, jonka on saatettava ne eduskunnan tietoon heti tahi, ellei eduskunta ole koolla, niin pian kuin eduskunta on kokoontunut, ja on ne kumottava, mikäli eduskunta niin päättää.

3 §. Tämä laki on voimassa 31 päivään joulukuuta 1942, jolloin myös sen perusteella annetut asetukset viimeistään raukeavat.

Helsingissä 6 päivänä lokakuuta 1939.

Tasavallan Presidentti Kyösti Kallio.

Oikeusministeri A. E. Rautavaara.

Asetus henkilökohtaisen vapauden rajoittamisesta tasavallan suojelulain nojalla.[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 444/1939

Annettu Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 1939.

Sisäasiainministerin esittelystä säädetään 6 päivänä lokakuuta 1939 annetun tasavallan suojelulain 1 §:n nojalla:

1 §. Henkilö, joka on harjoittanut tai johon nähden on perusteltua aihetta otaksua, että hän tulee harjoittamaan maanpuolustusta vahingoittavaa tai valtakunnan suhteita muihin valtioihin huonontavaa toimintaa, voidaan velvoittaa muuttamaan pois oleskelupaikkakunnaltaan, velvoittaa asumaan määrätyllä paikkakunnalla tai oleskelemaan määrätyssä paikassa ja asettaa erityisen silmälläpidon alaiseksi, tai, jos näitä toimenpiteitä ei pidetä riittävinä, sulkea turvasäilöön.

2 §. Lääninhallitus ja valtiollisen poliisin päällikkö voivat määrätä ryhdyttäväksi 1 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

Kiireellisissä tapauksissa voivat myöskin muut poliisiviranomaiset, joilla on vangitsemisoikeus, ryhtyä tai määrätä ryhdyttäväksi 1 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin. Toimenpiteet on kuitenkin viipymättä alistettava 1 mom:ssa mainittujen viranomaisten vahvistettavaksi.

3 §. Toimenpiteistä, joihin tämän asetuksen nojalla on ryhdytty, on tehtävä ilmoitus sisäasiainministeriölle, joka lopullisesti määrää jääkö turvatoimenpide voimaan ja miten kauan se on jatkuva. Turvatoimenpiteet raukeavat, kun tämä asetus lakkaa olemasta voimassa.

4 §. Tämän asetuksen nojalla annettuihin määräyksiin ei saa hakea muutosta.

5 §. Sisäasiainministeriö voi tarpeen vaatiessa antaa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta.

Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 1939.

Tasavallan Presidentti Kyösti Kallio.

Sisäasiainministeri Urho Kekkonen.

Laki tasavallan suojelulain voimassaoloajan pitentämisestä.[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 1014/1942

Annettu Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1942.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään, että 6 päivänä lokakuuta 1939 annettu tasavallan suojelulaki on edelleen voimassa vuoden 1944 loppuun saakka.

Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1942.

Tasavallan Presidentti Risto Ryti.

Oikeusministeri Oskari Lehtonen.

Laki tasavallan suojelulain voimassaoloajan pitentämisestä.[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 964/1944

Annettu Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1944.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään, että 6 päivänä lokakuuta 1939 annettu tasavallan suojelulaki on edelleen voimassa vuoden 1945 loppuun saakka.

Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1944.

Tasavallan Presidentti Mannerheim.

Oikeusministeri Urho Kekkonen.

Laki tasavallan suojelulain voimassaoloajan pitentämisestä.[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 1258/1945.

Annettu Helsingissä 28 päivänä joulukuuta 1945.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:

Lokakuun 6 päivänä 1939 annettu tasavallan suojelulaki on edelleen voimassa, kunnes kolme kuukautta on kulunut siitä, jolloin 19 päivänä syyskuuta 1944 allekirjoitetun välirauhansopimuksen sijaan on tehty lopullinen rauhansopimus. Mainittu laki sekä sen nojalla annetut säännökset ja määräykset lakkaavat kuitenkin olemasta voimassa viimeistään vuoden 1946 päättyessä.

Tämän lain tullessa voimaan on tasavallan suojelulain nojalla aikaisemmin annettuihin asetuksiin sovellettava, mitä sanotun lain 2 §:ssä on säädetty.

Helsingissä 28 päivänä joulukuuta 1945.

Tasavallan Presidentin estyneenä ollessa Pääministeri J. K. Paasikivi

Oikeusministeri Urho Kekkonen.

Asetus henkilökohtaisen vapauden rajoittamisesta tasavallan suojelulain nojalla.[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 7/1946

Annettu Helsingissä 5 päivänä tammikuuta 1946.

Sisäasiainministerin esittelystä säädetään 6 päivänä lokakuuta 1939 annetun tasavallan suojelulain 1 §:n ja saman lain pitentämisestä 28 päivänä joulukuuta 1945 annetun lain nojalla:

1 §. Henkilö, joka on harjoittanut tai johon nähden on perusteltua aihetta otaksua, että hän tulee harjoittamaan maanpuolustusta vahingoittavaa tai valtakunnan suhteita muihin valtioihin huonontavaa toimintaa, voidaan velvoittaa muuttamaan pois oleskelupaikkakunnaltaan, velvoittaa asumaan määrätyllä paikkakunnalla tai oleskelemaan määrätyssä paikassa ja asettaa erityisen silmälläpidon alaiseksi, tai, jos näitä toimenpiteitä ei pidetä riittävinä, sulkea turvasäilöön.

2 §. Sisäasiainministeriö voi määrätä ryhdyttäväksi 1 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

Kiireellisissä tapauksissa voivat myös lääninhallitus ja valtiollisen poliisin päällikkö ryhtyä tai määrätä ryhdyttäväksi 1 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin. Toimenpiteet on kuitenkin viipymättä alistettava sisäasiainministeriön vahvistettaviksi.

3 §. Sisäasiainministeriön on viipymättä esitettävä valtioneuvoston lopullisesti päätettäväksi, jääkö turvasäilöön määrääminen voimaan ja miten kauan se on jatkuva. Sisäasiainministeriön päätös muista turvatoimenpiteistä on lopullinen.

4 §. Tämän asetuksen nojalla annettuihin määräyksiin ei saa hakea muutosta.

5 §. Valtioneuvosto voi tarpeen vaatiessa antaa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta.

6 §. Tällä asetuksella kumotaan henkilökohtaisen vapauden rajoittamisesta tasavallan suojelulain nojalla 30 päivänä marraskuuta 1939 annettu asetus.

Helsingissä 5 päivänä tammikuuta 1946.

Tasavallan Presidentin sijasta Pääministeri J. K. Paasikivi.

Sisäasiainministeri Yrjö Leino.

Asetus henkilökohtaisen vapauden rajoittamisesta tasavallan suojelulain nojalla annetun asetuksen muuttamisesta.[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 589/1946.

Annettu Helsingissä 19 päivänä heinäkuuta 1946.

Sisäasiainministerin esittelystä ja nojautuen 6 päivänä lokakuuta 1939 annetun tasavallan suojelulain 1 §:ään sekä saman lain voimassaoloajan pitentämisestä 28 päivänä joulukuuta 1945 annettuun lakiin, muutetaan henkilökohtaisen vapauden rajoittamisesta tasavallan suojelulain nojalla 5 päivänä tammikuuta 1946 annetun asetuksen (7/46) 1 ja 3 § näin kuuluviksi:

1 §. Henkilö, joka on harjoittanut maanpuolustusta vahingoittavaa tai valtakunnan suhteita muihin valtioihin huonontavaa toimintaa, voidaan velvoittaa muuttamaan pois oleskelupaikkakunnaltaan, velvoittaa asumaan määrätyllä paikkakunnalla tai oleskelemaan määrätyssä paikassa ja asettaa erityisen silmälläpidon alaiseksi, tai, jos näitä toimenpiteitä ei pidetä riittävinä, sulkea turvasäilöön.

3 §. Sisäasiainministeriön on viipymättä esitettävä valtioneuvoston lopullisesti päätettäväksi, jääkö 1 §:ssä tarkoitettu toimenpide voimaan ja miten kauan se on jatkuva.

Helsingissä 19 päivänä heinäkuuta 1946.

Tasavallan Presidentti J. K. Paasikivi.

Sisäasiainministeri Yrjö Leino.

Laki tasavallan suojelulain muuttamisesta ja voimassaoloajan pitentämisestä.[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 897/1946

Annettu Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1946.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, muutetaan 6 päivänä lokakuuta 1939 annetun tasavallan suojelulain (307/39) 1 § ja säädetään lain voimassaolosta seuraavasti:

1 §. Milloin valtakuntaa uhkaa ulkonainen vaara taikka kiihoitustoimintaa, joka koskee valtakunnan suhteita muihin valtioihin, harjoitetaan sellaisessa muodossa tai laajuudessa, että se vaarantaa valtakunnan ulkonaista turvallisuutta tai muita valtakunnan elinetuja, on tasavallan presidentillä, sen estämättä, mitä hallitusmuodon 6 §:n 1 momentissa henkilökohtaisen vapauden turvasta, 7 §:n 1 momentissa Suomen kansalaisen oikeudesta vapaasti valita asuinpaikkansa ja kulkea paikkakunnasta toiseen sekä 10 §:ssä painovapaudesta on säädetty, valta antaa asetuksella säännöksiä, jotka vaaran torjumiseksi ja turvallisuuden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi taikka kiihoitustoiminnan estämiseksi harkitaan välttämättömiksi.

______________

Tasavallan suojelulaki (307/39) on edelleen voimassa, kunnes kuukausi on kulunut siitä, jolloin 19 päivänä syyskuuta 1944 allekirjoitetun välirauhansopimuksen sijaan on tehty lopullinen rauhansopimus. Mainittu laki sekä sen nojalla annetut säännökset ja määräykset lakkaavat kuitenkin olemasta voimassa viimeistään vuoden 1947 päättyessä.

Tämän lain tullessa voimaan on tasavallan suojelulain nojalla aikaisemmin annettuihin, vielä voimassa oleviin asetuksiin sovellettava, mitä sanotun lain 2 §:ssä on säädetty.

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1946.

Tasavallan Presidentti J. K. Paasikivi.

Oikeusministeri Eino Pekkala.