Teeskentely

Teeskentely. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Kaikki tuntee tuskan, ilon,

Vaikk’ei kaikk’ oo tuntevinaan;

Sydän lämmin neitosill’ on,

Vaikk’ on kylmä olevinaan.

Amorinpa nautinnoita

Kukaan ihmislaps’ ei vältä;

Neito lempii suuteloita,

Vaikka näyttää hylkijältä.

Lemmi, lieki, nuorukainen,

Sen hän palkkaa kylmyydellä;

Mutta käyppä kylmäks’ vainen,

Koht’ on tuskas impyellä.

Turhaan raukan poltto piilee;

Ääni, silmä lausuu näitä:

Neidoll’ ei oo sydän viilee,

Vaikka teeskelee hän jäitä.

Vaadi tuhat suuteloista –

Kaikki suo hän ”riitamiellä”;

Älä vaadi yhtään – noista

Yhtään ei hän sulta kiellä.

Usein kyynelöivi salaa,

Hiljaa kuiskaa huoahdellen:

Suudelmaa jok’ impi halaa,

Vaikka niitä hylkiellen.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.