Temppeli

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Temppeli

Kirjoittanut Eino Leino


Korkealla kunnahall’ on templi,
ahon armaan päivänpaiste-puolla,
sinne kulkee kaikki ihmislapset,
toiset tieten, toiset tietämättään,
tuomaan tunteitansa, aatteitansa
alttarille ainoon hengen Herran,
joka maata, merta hallitsevi.
Kaksi tietä temppeliin on tähän,
toinen polku hiljaa poimettelee
halki humisevan honkametsän,
toinen riemahdellen hyppeleepi
rintaa kukkaisahon armahaisen –
kumpaisetkin Luojan luomateitä.
Muoto temppelin on muuten niinkuin
ristikirkon, meillä tavallisen,
mutta kirkon keskellä on honka,
joka kasvaa läpi lattiasta
kattoon asti ynnä siitä ylös –
minne? Sit’ ei ihmisaatos mittaa.
Kaksi kirkossa on ikkunata,
toinen idän, toinen lännen puolla,
alttarit on alla ikkunoiden,
joiden juureen ihmiskunta kulkee.
Toinen todelle on pyhitetty,
toinen kauniille, ja kummaltakin
kohoo uskovaisten uhrisavu
kierrätellen templin toiseen kertaan.
Savun kanssa sinne itse nouset.
Sen on muoto niinkuin tähtiteltan,
tehty valkeimmasta vaattehesta,
siroitettu tähtilöitä täyteen:
tähdet vainajien hengen töitä,
vaate manttelista Maarian –
tää on tähtiteltta tieteen, taiteen.
Mutta senkin läpi honka sama
kasvaa kattoon ynnä siitä ylös –
minne? Sit’ ei ihmisaatos mittaa.
Toki löytyy vielä toinen mitta.
Kerrotahan: Kuka silmät kiini
sieluntuskassansa kädet nostaa
kohti korkeutta tähtiteltan,
sormihinsa tikapuut hän saapi,
tehdyt silminnäkemättömistä
hämähäkin seiteistä, mut sentään
lujat niinkuin lujin laivatouvi.
Niihin tartut, niitä myöten kiipeet.
Tulet pienoisehen kamarihin,
jossa asuu vanha, vanha vaari,
parta valkeana polviin valuu,
tukka niinkuin korpikuusen naava;
kädessänsä häll’ on köyttä kolme,
joilla kelloja hän soitteleepi,
yksi elon, toinen kuolon kello,
kolmas tuomiolle tulemuksen.
Mutta senkin läpi sama honka
kasvaa kattoon ynnä siitä ylös,
eikä nousua sen enää estä
muu kuin taivaan sinikuulas kansi.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.