Tervaleppä
| Tervaleppä. Kirjoittanut Viki Kärkkäinen |
– Terve sulle, sinä sininen, lauhkea tuuli! Terve teille, te laulavat, lakkapäät laineet! Pilvisten päivien jälkeen, terve!
Puhalla nyt tuuli, jotta mun oksani iloisessa huminassa pauhaisi! Tuudita latvaani, jotta se elämälle ylistysvirtensä virittäisi!
Paista vain päivä, kirkas ja lämmittävä päivä, jotta mun vihreä vaippani kultaisissa kimalteissa välkkyisi!
Tunnen, kuinka terveyden mehuisat manalat suonissani virtaavat, oksani jännittyvät, juureni kiihkeinä rantamullan reheviä nesteitä imevät.
Kaarna jo rungossani rusahtelee, ruumiini paisuu elämän punaisesta, versovasta voimasta. Vihreät lehteni vipajavat sirkeiden sävelien iloisessa tahdissa. Lukuisana kohoaa juurellani nousevien vesojen sankka ja höysteä suku.
Ylistetty siis, sinä kajastavan kultainen päivä, joka elämääni iloa ja väikettä tuot!
Ylistetty siis, sinä lämpimän mullan huumaava neste, joka suoniini väkevyyttä annat ja runkoni versovalla voimalla täytät!
Ylistetty myös, sinä ilmojen lauhkea tuuli, joka latvassani rohkeuden lauluja laulat ja oksillani iloisia säveliä soittelet!
Ylistetyt kaikki, te elämäni suuret ja riemuisat voimat!
Lähde: Kärkkäinen, Viki 1909: Vuoden varrelta: suorasanaisia runoelmia. Otava, Helsinki.