Terve tuloa Savo-Karjalalle

Terve tuloa Savo-Karjalalle. Kirjoittanut Isak Hirvonen

Laula nyt lapsi lattialta,

Vasta-alkava alota:

Soperra sanat Savosta,

Kertomukset Karjalasta,

Ihanasti isän maasta,

Äidin maasta armahasta!

Älä unho ulkomaita,

Kaukonmita ellös karta,

Nyt ois perhe pirttisällä,

Tupasalla talon joukko,

Loisetkin loma-ajalla,

Saunaväki saapusalla.

Terve tultua tupahan

Vuoden alusta asuja!

Sulta soisimme sanomat,

Tulijaiset toivosimme:

Ett on rauha rannoillamme,

Sopu suurien välillä.

Ei lie epä-kohteljasta,

Epänsuotua sinusta,

Jospa kuulet joltakulta

Viittausta vienon laista:

Tietoja talon tavoista;

Kuta täällä toivotahan,

Oikehen odotetahan

Virkkamista vierahalta:

”Suomen mieltä, Suomen kieltä,

Kansan äänen kannatusta,

Puolueetonta puhetta,

Hyötyä ja huvitusta.”

Ruhtinaista jos rupeat,

Muista sillon sievä poika:

Ruhtinaall’ on ruunu raskas,

Valtikkakin vaivaloinen!

Ja kuin papista puhelet,

Sanelet saarnavirasta:

Puhu suulla puhtahalla,

Syömmellä syyttömällä,

Painava on papin kaapu

Virka varsin vaivaloinen!

Kirkosta kuin kirjoittelet,

Seurakunnasta sanelet:

Älä moiti muuriansa,

Perustustansa pahaksu.

Sen on luoja laatinunna,

Kalliolle kaikkinensa;

Ja kuin katsot koulujamme, *)

Opit oppilaitoksia:

Ellös katso karsain silmin;

Koulut on meillä koreat

Ehk’ on aamunsa alulla.

Ja kun muistat maamme miestä

Kyntömiestä kun kyselet:

Ellös naura niituillansa,

Sarkojansa ellös sorra,

Irvihampahan ivalla.

Syvässä on syömisemme,

Einehemme alla juuren!

Ja jos noissa novelleissais,

Antimissais alla viivan,

Rallattelet rakkautta:

Oo silloin siisti sanainen,

Puhdaskielinen puhuja:

Esiynny enkelinä,

Lintusena likenneite,

Rallattele rastahana,

Satakielenä sanele;

Pyhä on povi Pohjan neiden,

Tunne tyyni ja tasainen;

Sulo on syön Suomen sulhon,

Rakkaus syvä, rajatoin!

Sananvalta ja vapaus,

Nuoren into Isänmainen

Ovat kultaiset omenat,

Nep’ on kultaiset kurikat,

Niillä ukset avatahan,

Kalliotkin katkotahan;

Vaan ne väärin käytettynä

Tuovat paljo turmiota!

Vapauden varjon alla,

Alla innon uhkuvaisen

Munivat murha-matoiset,

Peto-linnutkin pesivät,

Tirkistävät Tiikeritkin,

Kalkku-madot matelevat!

Ei muista monikaan kokki

Ruuvan laittajan lakia, –

Pilaavi paraimman puuron

Liian suolan sotkemalla,

Pahentavi parhaimman liemen

Paljollakin pippurilla.

Noin sun soisi Savolaiset,

Kaipoaisi Karjalaiset

Tulevaksi tuvillensa,

Saapuvaksi saunoillensa,

Kuin on tässä kuiskaistuna,

Suulla puolella puhuttu.

Semmoissa jos sieltä lähdet,

Tuommoissa jos tulet meille:

Silloin oot terve tultuasi:

Orpana osattuasi:

Olemaan oma toveri,

Kaiken puolin kansan lehti;

Ollen tulena takassa,

Lämmikinä liesillämme,

Pärehenä pirtissämme,

Lamppuna tuvan laessa;

Otavaisnai oppineiden,

Kynä-miesten kynttelinä.

*) Varsinkin kansakouluja.

Kansalainen [Isak Hirvonen].

Lähde: Savo-Karjala 13.1.1888.