Tervehdys-sanoja Satakunnalle

Tervehdys-sanoja Satakunnalle. Kirjoittanut Kustaa Killinen

Muinen vanha Väinämöinen,

Suomen runo-ruhtinas,

Polvellansa kanteloinen

Istui isiemme maass’;

Säveleet sen kaikki voitti,

Kaikki viihtyi kuulemaan

Hänen sulo-soittoaan.

Säveleiden soinnut sulot

Koko luonnon liikutti.

Niitä Suomen rannat, salot

Riemuellen lauleli.

Pois ol’ outo, vieras mieli,

Yksi sulo Väinönkieli

Kaikui yli Suomenmaan:

Läntelästä Karjalaan.

Mutta hetken Suomi kuuli

Ääntä Väinön soittimen:

Virttä toista länsituuli

Virtti maamme rannoillen.

Väinön kannel aaltoon hukkui,

Suomi surkeasti nukkui,

Vieras astui salihin,

Kotolainen pirttihin.

Kau’an kyll’ oot Satakunta

Uinahtanut sinäkin

Tuota kurjaa orjan-unta,

Jolloin kieles sorrettiin.

Ääntäs ei oo saatu kuulla,

Asiasi vieraan suulla

Muille ovat lausuttu,

Itseltäsi salattu.

Terve nyt siis noustuasi

Omin äänin puhumaan!

Tietosi ja toivehesi

Kansallemme lausumaan.

Nyt sä kaikkein tietä annat,

Että myöski Porin rannat

Yhtyy ynnä lietsomaan

Lemmentulta isänmaan.

K[ustaa]. K[i]–ll–[ine]n.

Lähde: Satakunta 15.2.1873.