Tervehdys Teuvo Pakkalalle kuudennen vuosikymmenen täyttyessä
Ulkoasu
Tervehdys Teuvo Pakkalalle kuudennen vuosikymmenen täyttyessä Kirjoittanut Otto Manninen |
- Teko tekijätään nyt kiittää,
- nyt juhla sun kruunaa työs.
- Sepontyöstäsi siitä riittää
- ilo kauas ja kauan myös.
- Nyt kunniapäiväsi päilyy
- kevätmuistoja kimmeltäin.
- Elo rientää, mut elää ja säilyy,
- mitä loit kevätsäihkyvin sain.
- Kevätmahlain kuohuva mahti
- puki Vaarasi kukkasiin,
- oli siintävä selkä ja lahti,
- kun Oulua soudettiin.
- Ja vaikk’ oli huolta ja vaivaa,
- et vaihtanut ois sitä kait:
- kuunikuiset kullat kaivaa
- sydänaarnioistasi sait.
- Jos hiukan harmeni hapset,
- lumet tukkaan talvi jo loi,
- ne hehkuu, henkesi Lapset,
- kevätkentillä karkeloi.
- Tuo vuodet hopeita tukkaan,
- jos hohda ei hopeat muut,
- ei koskea henkesi kukkaan
- voi harmajat hallakuut.
- Sen tuoksua tuutien läikkyy
- kevät lämmin ja kuihtumaton,
- pääs päällä seppele väikkyy,
- se kansasi kiitos on. –
- Väli pitkä on, ääni ei kanna,
- käsi kättä ei lyödä voi,
- mut sydämen aueta anna:
- syvä muistojen kuoro soi.
- Tekos tervehtii sua, Teuvo,
- moni ystävä maljasi juo.
- Jalo siihen on keino ja neuvo:
- kevät kuohuvan mahlan suo.
Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.