Tervehdysruno Kymäläiselle
| Tervehdysruno Kymäläiselle Katkelma Kirjoittanut Emil von Qvanten |
| Suomentanut Eino Leino. Runo on julkaistu Päivälehden 22.8.1902 ilmestyneessä artikkelissa ”Emil von Qvanten 75-vuotias”. |
- Oi, tervetullut! Maalles vierahaksi
- sun sydämesi koskaan tullut ei.
- Me eksyimme, mut saman Suomen helmaan
- ikuisen kaihon tuli meidät vei.
- Ja katso! Minkä vuosisadat rikkoi,
- sen hetki parantaa ja anteeks suo,
- taas yhtenä kuin ennen elää Suomi,
- ja sinä olit hetken viesti tuo.
- Kun keskellämme noin sa seisot, veikko,
- kuvana luonnon rakkaan, rauhaisan,
- kun äänessäs soi kotimainen laulu,
- tuo laulu meidän muinaismaailman,
- niin tuntuu kummalta, on kuin ei koskaan
- me toisistamme oiskaan eronneet,
- ja niinkuin lapsi isän polvell’ istuin
- me näimme jälleen kodit, metsät, veet.
- Unelma? Olkoon uni haihtuvainen,
- mi jälkeen jättää varoituksen vaan,
- mut nyt on aamu kirkas, kaunis, jolla
- ei iltaa ole, aamu Suomenmaan.
- Me oomme vastaisuus, sen voiman väki,
- sen muinaisuuden tulkki olet sa,
- ja molemmista, yhteen liittyneinä,
- on Suomen uusi kansa kasvava!
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.