Tervetuliaiset ja jäähyväiset

Tervetuliaiset ja jäähyväiset.

Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe

Sykähti sydän: selkään hevon!

Pois, niinkuin urho taistohon!

Maa löytänyt jo oli levon,

yö tumma peitti vuoriston.

Ol’ tammi kietoutunut ammoin

keveihin utuvaippoihin,

pensaista pimeys katsoi kammoin

kuin mustin silmin tuhansin.

Kuu unisena esiin hiipi

peitosta pilvenhattarain.

Suhisi hiljaa tuulten siipi,

kaameesti soiden korvissaan.

Yö tuhat kauhua loi, turmaa,

ne kaikki voitti rohkeutein.

Mun henkein tuli ol’, mi surmaa.

Lieskoiksi puhkes sydämein.

Sun näin, ja kohtas katseheni

suloisen, lempeen katseesi;

sun kokonaan ol’ sydämeni,

sun joka hengenvetoni.

Ruusuinen kevään hohde paistoi

kasvoilta iki-armailta,

hellyyttä sielus sieluin maistoi!

Sit’ ansainnut en olis ma!

Jäähyväishetket murheen-harmaat!

Sydämes haastoi katseesta.

Mitenkä suutelosi armaat;

Oi tuskaa, syvää riemua!

Sa läksit. Katse kostee mulla,

se seuras sua, poistuvaa –

mi onni rakastetuks tulla!

Mi onni, taivas, rakastaa!

Lähde: Maailman lyriikkaa: runosuomennoksia. 1922. Aarni Kouta. Otava, Helsinki.