Tervetuliaiset ja jäähyväiset
| Tervetuliaiset ja jäähyväiset. Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe |
| Suom. Aarni Kouta. |
- Sykähti sydän: selkään hevon!
- Pois, niinkuin urho taistohon!
- Maa löytänyt jo oli levon,
- yö tumma peitti vuoriston.
- Ol’ tammi kietoutunut ammoin
- keveihin utuvaippoihin,
- pensaista pimeys katsoi kammoin
- kuin mustin silmin tuhansin.
- Kuu unisena esiin hiipi
- peitosta pilvenhattarain.
- Suhisi hiljaa tuulten siipi,
- kaameesti soiden korvissaan.
- Yö tuhat kauhua loi, turmaa,
- ne kaikki voitti rohkeutein.
- Mun henkein tuli ol’, mi surmaa.
- Lieskoiksi puhkes sydämein.
- Sun näin, ja kohtas katseheni
- suloisen, lempeen katseesi;
- sun kokonaan ol’ sydämeni,
- sun joka hengenvetoni.
- Ruusuinen kevään hohde paistoi
- kasvoilta iki-armailta,
- hellyyttä sielus sieluin maistoi!
- Sit’ ansainnut en olis ma!
- Jäähyväishetket murheen-harmaat!
- Sydämes haastoi katseesta.
- Mitenkä suutelosi armaat;
- Oi tuskaa, syvää riemua!
- Sa läksit. Katse kostee mulla,
- se seuras sua, poistuvaa –
- mi onni rakastetuks tulla!
- Mi onni, taivas, rakastaa!
Lähde: Maailman lyriikkaa: runosuomennoksia. 1922. Aarni Kouta. Otava, Helsinki.