Terzinejä August Uotila-vainajalle

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Terzinejä August Uotila-vainajalle.[1]

Kirjoittanut Oskar Uotila


Ken katselevi tuimaa uskontulta,
Mi leimuillaan tuon tuosta kirkastaa
Maan ääret hohtaviksi niinkuin kulta,
Sen mieleen voipi leimu johdattaa,
Ett’ alkuaan on valo taivahista,
Mut hetken laina vaan, mi viitoittaa
Tien meille elämämme umehista. –
Vaan harva etsii viittaa taivahan.
Sä olit yksi noista kuolevista.
Sä käännyit luonnon suureen kirjahan
Löytääkses taivon tulta rahtusenki,
Ja kipunan kun näit, niin kuvahan
Sun heikko kätes kiintää koitti senki;
Ei vastenmieliseksi milloinkaan
Näin käynyt sulle muoto, jos vain henki
Siit uhkui puhtahana. – Valkamaan
Jo vei sun viitat. Synnyinmaasi peittää
Ei suotu arkkuasi turpeellaan,
Ei sinun sille hyväisiä heittää,
Ei omaisilles, ystävillesi;
Ja kuitenkaan ei voine kenkään eittää,
Ett’ olit Suomen poika sinäki.
  1. Hämäläinen ylioppilas, taidemaalari, kuollut Ajaccion kaupungissa Corsican saarella 18 18/6 86.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.