Tiensuun muorin vaalireisu
| Tiensuun muorin vaalireisu. Tapahtunut v. 1907. Kirjoittanut Juho Kujala |
| Veisataan kuin ”Noan arkki”. |
- Se kirkas sekä kylmänlainen kevätpäivä on
- Kun kansa pääsi ensi kerran viivan vetohon
- Se ennen oli ollut yksin herrain tehtävä
- Sikäli oli tuo nyt monen mielest’ ihmenähtävä.
- Nyt suometaarit ”lailliset” ne ympäri lenteli
- Ja vaalikarjaa hakemassa pitkin kierteli.
- Joka pyhä kirkossa se pauhaa pappikin
- ”Ken timokraatei äänestää se joutuu helvettiin!”
- Niin naurattaa kun muisteleepi vaaliaikoja
- Kun piiat, rengit talossa sai pullakahvia
- Ja mökin vanha Kuppar’ Liisa taloon kutsuttiin
- Ja maitotilkka, vas’kanpaisti hälle luvattiin.
- ”Ne saat kun vedät ”kriipusi” tos’ kansallisille,
- Ja nimeen Herran Jeesuksen käyt vaaliuurnalle!”
- Mut’ muista! – älä sus’listeille anna ääntäsi
- Ne kirkot polttaa, papit tappaa, Herraa pilkkaapi.
- Kun vaaliaamu sarasti, ja päivä valkeni
- Niin talon renki kiirehesti konin valjasti
- Ja rekehensä kokos’ kaikki rammat, vaivaiset
- Joill’ ennen oli heitetty vain ivakatsehet.
- – – –
- Tuoll’ laitapuolla kyläkunnan, metsänreunalla
- Tiensuun muori luolassansa asuu kurjassa
- Hänt’ tapaamas’ ei kukaan käynyt vuosikausiin
- Siell’ nälän, kylmän kärsikin vaikk’ kuollut oisikin.
- Siks’ ihmeeks’ otti vanhus nyt lik’ satavuotinen
- Mieshenkilö kun hiipivi nyt sisään hiljalleen.
- ”Mit’ asiaa!” näin kysyvi tuo katse pelokas
- Tää mieshän on se kylärakkein tuttu kellokas!”
- ”Nyt muorikulta joutukaa mun reessän’ vaalihin
- Jos ette tahdo lähteä te linnaan, rautoihin!”
- Niin isäntä se käski mun nyt teille sanoa.
- Ja raihnas mummo kauhusta ol’ vallan kalpea.
- Kun mummo vihdoin selvisi niin lähtiin matkahan
- Ja komeasti ajettihin vaalipaikkahan
- Nyt ihmeissänsä siunaileepi ikäloppu tuo
- ”Oi Jeesus minut mailmasta jo luokses päästä suo!”
- Jo saapuu tämä ”karavaani” vaalipaikalle
- Ja kyyryisenä vanhus vaappuu vaaliuurnalle
- ”En tiedä mitään! Neuvokaa! Oo Jesus Herrani!”
- Näin peloissansa kauhistunut mummo valitti.
- Jos linnaan vielä joutuvi, oi Herra Jumala!
- Mä ikinä en tällaisissa viel’ oo ollunna!”
- Ei ”ohjelmisto” mummoraukka mitään tiennytkään
- Kaikk’ virvatulen tavalla vain väikkyi silmissään.
- On kuivettunut, kärsimysten tuimain murtama
- Tuo raukka luolan asukas, ja käynti huojuva
- Ja murtuneessa hengessään on pelko kauhea,
- On silmiensä edessä jo kolkko vankila.
- Hän hetkeksi jo rauhottuu – ja vaalilipun saa
- ”En tiedä mitään! Jeesus aut! – hän verkkaan laahustaa
- Luo verhon, siellä vetää viivan vaalineuvoja
- ”Tos’ suomalaisten”, – mummon sekä ”uskon puolesta.”
- Nyt mummo ulos talutetaan – sisään astuvi
- Yks’ vanhus tuttu valkohapsi – kunnan elätti
- ”Te vaalihinko aiotte!” kysyttiin vaarilta
- ”Niin käski tulla isäntä, Jumalan puolesta.”
Lähde: ”Laulajapoika” [Juho Kujala] 1913: Uusi Sioninkannel V: kuplettilauluja, runoja ja virsiä. [Juho Kujala], Porvoo.