Tiensuun muorin vaalireisu

Wikiaineistosta
Tiensuun muorin vaalireisu.
Tapahtunut v. 1907.
Kirjoittanut Juho Kujala
Veisataan kuin ”Noan arkki”.


Se kirkas sekä kylmänlainen kevätpäivä on
Kun kansa pääsi ensi kerran viivan vetohon
Se ennen oli ollut yksin herrain tehtävä
Sikäli oli tuo nyt monen mielest’ ihmenähtävä.
Nyt suometaarit ”lailliset” ne ympäri lenteli
Ja vaalikarjaa hakemassa pitkin kierteli.
Joka pyhä kirkossa se pauhaa pappikin
”Ken timokraatei äänestää se joutuu helvettiin!”
Niin naurattaa kun muisteleepi vaaliaikoja
Kun piiat, rengit talossa sai pullakahvia
Ja mökin vanha Kuppar’ Liisa taloon kutsuttiin
Ja maitotilkka, vas’kanpaisti hälle luvattiin.
”Ne saat kun vedät ”kriipusi” tos’ kansallisille,
Ja nimeen Herran Jeesuksen käyt vaaliuurnalle!”
Mut’ muista! – älä sus’listeille anna ääntäsi
Ne kirkot polttaa, papit tappaa, Herraa pilkkaapi.
Kun vaaliaamu sarasti, ja päivä valkeni
Niin talon renki kiirehesti konin valjasti
Ja rekehensä kokos’ kaikki rammat, vaivaiset
Joill’ ennen oli heitetty vain ivakatsehet.
– – –
Tuoll’ laitapuolla kyläkunnan, metsänreunalla
Tiensuun muori luolassansa asuu kurjassa
Hänt’ tapaamas’ ei kukaan käynyt vuosikausiin
Siell’ nälän, kylmän kärsikin vaikk’ kuollut oisikin.
Siks’ ihmeeks’ otti vanhus nyt lik’ satavuotinen
Mieshenkilö kun hiipivi nyt sisään hiljalleen.
”Mit’ asiaa!” näin kysyvi tuo katse pelokas
Tää mieshän on se kylärakkein tuttu kellokas!”
”Nyt muorikulta joutukaa mun reessän’ vaalihin
Jos ette tahdo lähteä te linnaan, rautoihin!”
Niin isäntä se käski mun nyt teille sanoa.
Ja raihnas mummo kauhusta ol’ vallan kalpea.
Kun mummo vihdoin selvisi niin lähtiin matkahan
Ja komeasti ajettihin vaalipaikkahan
Nyt ihmeissänsä siunaileepi ikäloppu tuo
”Oi Jeesus minut mailmasta jo luokses päästä suo!”
Jo saapuu tämä ”karavaani” vaalipaikalle
Ja kyyryisenä vanhus vaappuu vaaliuurnalle
”En tiedä mitään! Neuvokaa! Oo Jesus Herrani!”
Näin peloissansa kauhistunut mummo valitti.
Jos linnaan vielä joutuvi, oi Herra Jumala!
Mä ikinä en tällaisissa viel’ oo ollunna!”
Ei ”ohjelmisto” mummoraukka mitään tiennytkään
Kaikk’ virvatulen tavalla vain väikkyi silmissään.
On kuivettunut, kärsimysten tuimain murtama
Tuo raukka luolan asukas, ja käynti huojuva
Ja murtuneessa hengessään on pelko kauhea,
On silmiensä edessä jo kolkko vankila.
Hän hetkeksi jo rauhottuu – ja vaalilipun saa
”En tiedä mitään! Jeesus aut! – hän verkkaan laahustaa
Luo verhon, siellä vetää viivan vaalineuvoja
”Tos’ suomalaisten”, – mummon sekä ”uskon puolesta.”
Nyt mummo ulos talutetaan – sisään astuvi
Yks’ vanhus tuttu valkohapsi – kunnan elätti
”Te vaalihinko aiotte!” kysyttiin vaarilta
”Niin käski tulla isäntä, Jumalan puolesta.”


Lähde: ”Laulajapoika” [Juho Kujala] 1913: Uusi Sioninkannel V: kuplettilauluja, runoja ja virsiä. [Juho Kujala], Porvoo.