Tietäjä

Tietäjä. 5 Mos. kirja 18: 10–12. Kirjoittanut Isak Alexis Wallenius

Osoittaakseni yhtä lajia epäjumalia, joita vielä paitse muita keskellä kristikuntaa palvellaan, ja näyttääkseni miten yksinkertaista petetään ja hulluja tehdään vielä hullummiksi, tahdon Suomettaren lukijoille kertoa seuraavan surkean tapauksen Laukaan seurakunnasta viime vuonna.

Täällä löivi talonisäntä, joka tuli heikkopäiseksi. Hänelle haettiin avuksi Pihtiputaan kappelista kuulusa tietäjä, joka itseänsä oli muuttanut Jussi Puraseksi. Tämä epäuskon näkyväinen ase teki jos jotakin heikkomieliselle, ihan vastoin Jumalan selvää sanaa, joka ilmoittaa: jos sinä tyhmän huhmarissa survoisit niinkuin kryynit, niin ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkene (Salom. sananl. 27: 22). Tietäjän popotuksia eivät kuulijatkaan enää kaikkia muista, mutta hänen juonistansa mainittakoon seuraavia temppuja. Tervetuliaisiksi tempasi hän koiran takajaloista ja löi sillä sairasta korville. Sitte repi hän parannettavansa tukasta lattialle ja kävi polvillansa hänen rintansa päällä. Tämän perästä vei hän sairaan kovalla pakkasella jäälle, johon hakkuutti kolme avantoa, sitoi köyden hänen käsivarteen ja survasi sen poloisen ihan sukelluksiin kerran jokaiseen avantoon. Välisten ja vavisten vilusta ja pelosta pääsi mieletöin vihdoin kotiinsa. Rauhaanko? Vielä vainen! Aika ajoittain veti tietäjä häntä tukasta, niin että tuppurat läksivät julman kouriin ja pälviä tuli sairaan päähän, juurikuin mieli olisi paennut hänen hivuksiinsa, joista sitä piti takaisin ajaa aivoihin; eli lieneekö tietäjä sillä keinon tuumannut korottaa päälakea, että ajatukset mahtuisivat sitte sen alle!

Sivistyneille ihmisille ei tarvitse muistuttaa että Jumala on mielen antaja ja ottaja. Luonnolliset rohot eli lääkitykset ovat Hänen välikappaleensa, joille Hän parantavan voiman antaa silloin kuin niin tahtoo ja hyväksi näkee. Mutta loihturit, tietäjät, poppamiehet ja muut semmoiset pettäjät sekä heidän taikakeinonsa ovat ylipäätänsä kaikissa asioissa pahan hengen välikappaleita, joilla sieluja saatetaan villiin ja petokseen, niinkuin se nähdään Ap. Teoista 8: 9, 11. Loihtija on valheen isän lapsi ja ase, sillä hän tekee Jumalan sanan valheeksi ja itsensä sitä viisaammaksi. Petos asuu noidan kielellä ja viekkaus hänen sydämessänsä, joka vihdoin tulee julki alastomassa kurjuudessansa. Joka senkaltaisen luokse juoksee apua hakemaan, tarttuu kohta hänen pahoihin pauloihinsa, joita ahneus virittää. Tässä sopii muistaa mitä Viisauden kirjan 13: 18 luetaan: joka anoo heikolta terveyttä, rukoilee kuoleelta elämätä ja pyytää häneltä apua, joka ei mitään voi.

Pari päivää taikatöitä tehtyänsä kylässä, vakuutti tietäjä lähteissänsä että ennenkuin kotiinsa pääsee on sairas selvä, ja olisi nytkin jo terve, jos ei se ja se olisi tullut väliin, niinkuin esim. se, että sairaalla oli terän haava käsiranteessa. Velho pieksi sillä tavalla kieltään ja peitteli petostaan sananlaskulla: ”ketulla on pitkä häntä, takasalpa taikurilla.” Taikatöistään määräsi hän 4 rup. hop. palkkaa, ja kuin ne heittivät hänen lakkarissaan, piti häntä vielä kyyditä kotiinsa asti ja pitää tullen mennen aika humalassa.

On hullullakin mieltä, sanotaan ja niin havaitsin sen olevan mainitusta heikkopäisestä isännästäkin. Tapasin hänen viime talvena kerran ja tervehdin nimeltään, mutta hän peitti silmänsä ja sanoi: ”en minä enää ole se mies, sen nimen sain kasteessa, mutta käyttivät luonani vihollisen, jota kutsutaan Jussi Puraseksi, ja se minun puetti pahalaisen haahmuun; elkäätte lähelle tulko!” Näin hän puhui ja typerät luulivat hänen kuitenkin aikaa voittain paranevan tietäjän taikatöistä. No, tuliko siitä mitään? Tulipa kyllä parannus sillä tavalla, että tämä onnetoin kävi kahta hullummaksi ja hyppäsi viime kesänä kosken pyörtöön, josta hengetöinä saatiin ylös.

Täysimieliset, ottakaatte oppia tästä surullisesta tapauksesta, etteivät tietäjät saisi teitä vietellyksi petollisiin pauloihinsa. Noituus on ruman hengen muoto, petos loihtijan mieli, sovaistus hänen haahmunsa ja epäusko hänen valtikkansa. Sotikaamme kukin kohdallansa ja tavallansa pimeyden valtakuntaa vastaan, pyytäen ja ottaen valoa valkeuden isältä ja levittäen ympärillemme totista tietoa ja sivistystä.

Lopuksi mainitsen että jos Puranen tahtoo ajaa tämän asian valheeksi ja näyttää itsensä siitä syyttömäksi, vetäköön hän tämän kirjoittajan lakiin. Riihelän talossa Laukaan Koiviston kylässä saapi hän tietää lähettäjän nimen ja asunpaikan.

–s –s [Isak Alexis Wallenius].

Lähde: Suometar 11.4.1856.