Till Eulenspiegel

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Till Eulenspiegel.
Yhdeksästoista juttu kertoo, miten Uuspeili pestautui Braunschweigissä eräälle leipurille leipurinsälliksi ja miten hän leipoi pöllöjä ja marakatteja.
Kirjoittanut anonyymi


Kun nyt Uuspeili tuli taas Braunschweigiin ja leipurien majapaikkaan, asui siellä lähellä eräs leipurimestari, joka huusi hänet taloonsa ja kysyi häneltä, mikä sälli tai mikä käsityöläinen hän oli. Uuspeili vastasi: »Minä olen leipurinsälli.» Mestari sanoi: »Minulla ei nyt juuri satu olemaan sälliä, tahdotko tulla minulle palvelukseen?» Uuspeili vastasi että kyllä.

Kun nyt Uuspeili oli ollut hänen luonaan kaksi päivää, käski leipurimestari häntä paistamaan illalla yksinään, koska hän itse voisi tulla avuksi vasta aamulla. Uuspeili sanoi: »Kyllä, mutta mitä minun pitää paistaa?» Mestari oli hupainen, kujeileva mies ja suuttui ja sanoi pilkallaan: »Sinä olet leipurinsälli ja kyselet, mitä paistetaan? Mitä sitten tavallisesti paistetaan? Kaikenmoisia pöllöjä ja marakatteja!» Ja niin sanoen hän lähti makaamaan. Silloin meni Uuspeili leipomatupaan ja teki koko taikinasta pelkkiä pöllöjä ja marakatteja, niin että niitä tuli leipomo täyteen, ja paistoi ne. Aamulla mestari nousi ja tahtoi tulla auttamaan. Ja kun hän astui leipomatupaan, ei hän nähnyt siellä ei leipiä eikä sämpylöitä, vaan kaikkialla pöllöjä ja marakatteja. Silloin mestari vihastui suuresti ja sanoi: »Tappakoon sinut rutto! Mitä sinä olet leiponut?» Uuspeili sanoi: »Sitä kuin käskitte, pöllöjä ja marakatteja.» Mestari sanoi: »Mitä minä nyt noilla narrinkuvatuksilla teen? Sellainen leipä ei kelpaa minulle mihinkään, en voi muuttaa sitä rahaksi.» Ja hän kävi Uuspeiliä kaulukseen ja sanoi: »Maksa minulle se taikina.» Uuspeili sanoi: »Kyllä, mutta jos minä maksan teille taikinan, saanko sitten tavarat, jotka siitä paistoin?» Mestari sanoi: »Mitä minä sellaisella tavaralla? En suinkaan minä puodissani voi pöllöjä ja marakatteja myödä.»

Niin ollen Uuspeili maksoi leipurimestarille hänen taikinansa ja otti paistetut pöllöt ja marakatit kotiin ja kantoi ne siitä talosta majapaikkaan nimeltä Metsäläinen. Ja Uuspeili mietti mielessään: »Olen usein kuullut kerrottavan, ettei Braunschweigissä saata viedä mitään niin merkillistä torille, ettei siitä lähtisi rahaa.» Ja sattuipa nyt niin, että seuraavana päivänä oli P. Nikolainpäivä. Silloin Uuspeili asettui kirkon ovelle tavaroineen ja möi kaikki pöllöt ja marakatit ja sai niistä paljon enemmän rahaa, kuin mitä oli antanut leipurimestarille taikinasta.

Tästä kerrottiin leipurille. Se harmitti häntä pahasti ja hän juoksi P. Nikolainkirkon edustalle ja aikoi vaatia hinnan haloista ja palkan, minkä oli maksanut leipomisesta. Mutta silloin oli Uuspeili jo laputtanut rahoineen käpälämäkeen ja leipurimestari sai pitkän nenän.

Suom. Joel Lehtonen.


Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.