Tinan valaminen ja sarvipää eläin
Ulkoasu
Tinan valaminen ja sarvipää eläin. Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Kotilieden kultaloimu
- tupahan tuo tunnun lauhan,
- hehkuvaksi liekki kohta
- kuumentavi tinakauhan.
- Kaatamaan sen sisällystä
- lapset vesisankoon ryhtyy,
- räiskähdellen tina kuuma
- ynnä vesi vilvas yhtyy.
- Tina jähmettynyt tarkoin
- tuosta sitten tutkitahan,
- jotta nähtäisiin, se tuoko
- vuoden hyvän vaiko pahan.
- Ja kun jatkettu nyt sitten
- valamisia on noita,
- monenlaisiapa saatu
- kummia on kuvioita.
- Maija jäniksen on saanut,
- Mikko kuokan, Matti kirveen.
- Entä sitten pikku Pentti?
- Hän saa pedon perin hirveen.
- Tutkitahan, tuumitahan,
- mikä ois tuo otus moinen,
- merkillisempi kuin mikään
- valamisen tulos toinen?
- On kuin sill’ ois pää ja sarvet,
- lisäksi myös neljä jalkaa.
- Pentillepä silloin seikka
- selväksi jo tulla alkaa.
- »Se on hirvi», huudahtaa hän
- heti kohta riemuisasti,
- »seljässä sen matkatahan
- pian maita mahtavasti».
Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.