Toden kuje
| Toden kuje. Kirjoittanut Kössi Kaatra |
- Sai Tosi valhenaamarin
- ja paholaisen puvun
- ja kulki kaunokatsehin
- nyt eessä ihmissuvun,
- hän kulki valtateitä vaan
- ja astui lailla kuninkaan.
- Ja kansajoukot kaikkineen
- ja maat ja valtakunnat
- nyt saapui »Herran-miehineen»
- ja heitä seuras nunnat
- ja maassa polvin kumartuin
- ne kuuli Totta ihastuin.
- Se toivat hälle uhrejaan
- ja suitsuttivat tulta
- ja kukin kantoi kalleintaan,
- ja halpaa oli kulta;
- ja kansajoukot kautta maan,
- ne näin nyt yhtyi laulamaan:
- »Oi, kuule meitä kuningas:
- sä älä meitä heitä.
- Me täytämme sun tahtoas,
- kun et sä hyljää meitä!
- Ja aina, aina, aina, oi,
- ylistysvirret sulle soi!»
- Ja joukko jatkoi juhliaan.
- Mut kuinka viimein kävi?
- Myös Valhe-herra matkallaan
- jo juhlaan ennättävi,
- hän katselee ja kuuntelee
- ja joukkohon näin haastelee:
- »Voi teitä hullut, houkkiot,
- voi teitä villityitä,
- kun ette nää te tuhkimot,
- ett’ ootte petetyltä:
- se, jolle juhla tää nyt on,
- on Tosi-herra arvoton!»
- Ja kansa kaikki kauhistuu
- ja julmistuu ja suuttuu.
- Ja kansa huutaa: »Täss’ on puu,
- mut Tosi siitä puuttuu:
- hän hirtetään ja poltetaan,
- ja kuolinvirsi veisataan!»
- Näin Valhe valtakuntineen
- sen tuomionsa sääsi.
- Mut Tosi valhe-verhoineen
- myös pakohon jo pääsi
- ja juoksi, kääntyi korpehen
- ja on myös siellä eellehen.
Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.