Luettuani Silvio Pellicon kirjan ”Vankeuteni”

Luettuani Silvio Pellicon kirjan ”Vankeuteni”. Kirjoittanut Kustavi Grotenfelt

Oi terve veli! huudan sulle,

Italian poika tulinen!

Viel’ äsken tuntematon mulle,

Nyt ystäväni armainen!

Jos kasvoitkin sa kunnahilla,

Joit’ aikain maine ylistää,

Ma mailla Pohjan kaukaisilla,

Joit’ iki vaivuttaapi jää.

Jo haudallasi tammi juurtuu,

Saa hautakumpus sammaleen,

Ja piirros muistokives uurtuu,

Ja mailma rientää edelleen.

Mut aikain lennon mieli jalo

Ja paikkain aavat voittavi,

Kuin kaikkianne päivän valo

Niin loistaa pyhä intoki.

Sun kanssas maasi ihanaisen

Ma kohtaloita sureksin,

Italian ikeest’ muukalaisen

Ma vapauttaa himoitsin.

Sun tyrmääs laulun hellän kuulin

Ma Magdaleenan kaikuvan,

Innoissain huusin kalpein huulin

Nimeä tuntemattoman.

Minullei ”lyijyhuonehisin”

Adrian helmi hymyili,

Ol’ taisteluihin kauhe’isin

Murtua sairas mieleni.

Spielbergin vankikomeroihin

Sun kanssas kytkettihin mä,

Ja toivoin, kadehtien, noihin,

Kuin Oroboni, nääntyä.

Jo kymmenesti luonto virkos,

Ja taipui talven valtahan,

Silloinpa vasta kahle kirpos

Kädestä miehen vapahan.

Mik’ ilo nähdess’ isäinmaasi.

Italian kunnaat kukkaisat,

Kun isä, äiti, armahasi

Syliinsä taas sun sulkivat!

Oi terve veli! huudan sulle,

Italian poika tulinen!

Viel’ äsken tuntematon mulle,

Nyt ystäväni armainen!

Leimu [Kustavissa Grotenfelt].

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.