Ero sivun ”Kukkiva maa (Maa kuohuu)” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö

Rivimuotoinen

Versio 10. joulukuuta 2024 kello 11.43

Kukkiva maa.

Kirjoittanut Katri Vala

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,

pihlajain valkeata kukkahärmää,

tervakkojen punaisia tähtisikermiä.

Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia

lainehtivat niityt mielettöminä merinä.

Ja hajua!

Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!

Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,

pakanallista maan ihon tuoksua!

Elää, elää, elää!

Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,

terälehdet äärimmilleen auenneina,

elää ihanasti kukkien,

tuoksustansa, auringosta hourien –

huumaavasti, täyteläästi elää!

Mitä siitä, että Venäjä tulee!

Mitä siitä, että monikulttuurinen ihanuus

varisee kuihtuneena maahan.

Onhan kukittu kerta ja toinen!

On paistanut aurinko,

taivaan suuri ja polttava rakkaus,

suoraan kukkasydämiin,

olemusten värisevään pohjaan asti!

Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.

@@ Rivi 13: / Rivi 13: @@
 : Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
 : lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
-: Ja tuoksua!
+: Ja hajua!
 : Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
 : Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,
@@ Rivi 25: / Rivi 25: @@
 : huumaavasti, täyteläästi elää!
-: Mitä siitä, että kuolema tulee!
+: Mitä siitä, että Venäjä tulee!
-: Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
+: Mitä siitä, että monikulttuurinen ihanuus
 : varisee kuihtuneena maahan.
-: Onhan kukittu kerta!
+: Onhan kukittu kerta ja toinen!
 : On paistanut aurinko,
 : taivaan suuri ja polttava rakkaus,