Toisella puolen lahden

Toisella puolen lahden. Kirjoittanut Larin-Kyösti

Kuloteitä ma kuljeksin

ja soittelen luikuripuuta,

kuulisko kultani yli lahden,

vai aattelisko se muuta?

Siellä päivän paisteessa

mun kultani maja väikkyy,

aalto se kaislan kahinassa

niin lempeästi läikkyy.

Sieltä ne saunan sauhut käy

ja puuntaa se pilven lonka,

varjossa täällä ma vaeltelen

ja kohisee kolkko honka.

Soitan uneni uuvuksiin

ja katselen yli lahden,

tulisipa ystävä yksinään,

niin saisimme olla kahden.

Kuiskuttaisin ma kullallein

ja paimentulille veisin,

sinisiin silmiin katsoisin

ja ilosta soitteleisin.

– Ei soi luikuri ystävättä,

ei kajahda vuohensarvi,

kulolla hyypiöt hyräilee

ja niitä on pitkä parvi.

Mieleni on kuin musta lintu,

se liitävi avovettään,

lahdelta ei soi iltalaulu

ja taisi jo ystävä pettää.

Ei soi iloinen iltalaulu,

ei riudu se kylän rantaan,

siellä se viekas kyntäjäpoika

kultani sormusta kantaa.

Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.