Toisen kynnyksen puhdistajalle

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toisen kynnyksen puhdistajalle.

Kirjoittanut Kaarlo Uskela


Toisen kynnyksellä myötään hyörit,
suotta siellä kalliin aikas uhraat,
turhanpäiten itses likaan tuhraat:
tunkiossa nelinkontin pyörit.
Oman kynnyksesi olla annat,
siinä kun et huomaa mitään vikaa,
vaikk’ on täynnä törkyä ja likaa –
kotiin tullessasi lisää kannat.
Siin’ on omaasi ja toisten tuomaa –
toinen siitä vähät välittääpi.
Siksi sinun asuntosi jääpi
likaiseksi, vaikket sitä huomaa.
Itsellesi ilkeästi kostit:
naapurisi perin pohjin siistit,
puhtahaksi pesit, nenän niistit,
takin harjasit ja housut nostit.
Naapurisi pestynä taas julkee
puhtaan naaman ihmisille näyttää.
Itsensä hän siivon tavoin käyttää,
miehen lailla pystypäänä kulkee.
Omat housus nostamatta jäivät,
niitten lahkeet kaiken mailman saastat
kokoovat, kun rapakossa raastat
palkatonta työtä kaiket päivät.
Kynnykses on likainen – ja pysyy:
sinne kaikki roskiansa ajaa.
Ainoastaan pihan puhdistajaa
tarvitessaan ihmiset sua kysyy.


Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.