Toivo (Brontë)
Ulkoasu
Toivo Kirjoittanut Emily Brontë |
Suomentanut Matti Järvinen. |
- Toivo oli pelkkä arka ystävä;
- Se istui riitojen runtelemassa kammiossa
- Katsellen, mikä olisi kohtaloni,
- Aivan kuin itsekäs ihminen.
- Se oli julma pelossaan;
- Eräänä kolkkona päivänä katselin
- Ristikon läpi nähdäkseni sen siellä,
- Ja se käänsi kasvonsa pois!
- Valheellisen vartijan, valheellisen porttivahdin tavoin
- Se yhä kuiski riidassa rauhaa;
- Se lauloi, kun minä itkin;
- Jos kuuntelin, se vaikeni.
- Valheellinen se oli ja heltymätön;
- Kun viimeinen iloni varisi maahan,
- Jopa suru katseli katuen
- Noita hajallaan olevia murheellisia jäänteitä;
- Toivo, jonka kuiskauskin olisi tarjonnut
- Balsamia kaikkiin polttaviin tuskiini,
- Levitti siipensä ja liiteli taivaalle,
- Lähti eikä koskaan enää palannut!