Toivo (Brontë)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toivo

Kirjoittanut Emily Brontë
Suomentanut Matti Järvinen.


Toivo oli pelkkä arka ystävä;
Se istui riitojen runtelemassa kammiossa
Katsellen, mikä olisi kohtaloni,
Aivan kuin itsekäs ihminen.
Se oli julma pelossaan;
Eräänä kolkkona päivänä katselin
Ristikon läpi nähdäkseni sen siellä,
Ja se käänsi kasvonsa pois!
Valheellisen vartijan, valheellisen porttivahdin tavoin
Se yhä kuiski riidassa rauhaa;
Se lauloi, kun minä itkin;
Jos kuuntelin, se vaikeni.
Valheellinen se oli ja heltymätön;
Kun viimeinen iloni varisi maahan,
Jopa suru katseli katuen
Noita hajallaan olevia murheellisia jäänteitä;
Toivo, jonka kuiskauskin olisi tarjonnut
Balsamia kaikkiin polttaviin tuskiini,
Levitti siipensä ja liiteli taivaalle,
Lähti eikä koskaan enää palannut!