Toivomat

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toivomat.*)
Servialainen laulu.
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Niilo nurmella lepäsi,
Koivun kaunosen kylessä,
Tuli siihen kolme neittä,
Kolme kaunoista kanoa;
Tulessahan tuumoavat,
Arvelevat astuessa,
Mi ois millenkin sominta,
Kuka kullenkin komehin.
Niinpä virkki vanhin impi,
Lausui tällä lausehella:
”Sormuspa minun someinta,
Kullan kiiluva komehin,
Kun on sulhon suorittama,
Menon merkki miehelähän.”
Siitä virkki toinen tytti,
Lausui tällä lausehella:
”Vyöp’ ompi minun komehin,
Vyö se kaiken kaunokainen,
Ku on kullin kirjaeltu,
Ja hopein huoliteltu,
Vyölle poikaset pälyvät,
Silmän luopi sulhosetkin.”
Siitä virkki nuorin neiti,
Tytti taitaen sanovi:
”Niilopa minun sominta,
Metsän pyytäjä parahin;
Sormus sormessa kuluvi,
Tuli kullan tummenevi,
Vyöstä kirjaset katoovat,
Hälvenee helo hopian,
Kulu’ ei Niilon kaunis kaula,
Tummene’ tuli silmästä,
Ei katoa kylki lämmin,
Huulten hälvene’ hunaja.

*) Katso Runebergin ”Serviska Folksånger:” Önskningarne.


Lähde: Suometar 13.4.1847.