Toivon hetkenä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toivon hetkenä.

Kirjoittanut Fanny Friman


Ihana on impiseni, tuo suloinen synnyinmaa!
Koskea ei sua vainen vallat öiset enään saa.
Jo ilman rantehella ruskoittaapi
Onnen päivä, aamun koi,
Toivon ruusupilvet kuiskajaapi:
Suomen suureks luoja loi!
Sydämet jo Suomen sulaa, niistä lähtee jäykkä jää,
Koska rakkaus isänmaahan rintojamme lämmittää.
On tyttäres ja poikais valvehilla
Voimansa he uhrajaa,
Seppelöivät vielä laakerilla
Sua, Väinön kansan maa!
Rakkaushan kaikki voittaa, voittaa kovan onnenki –
Mutta sitte kerran koittaa meille aika armaampi
Ja ihmehenä maamme maailmalla
Vielä suusta suuhun käy –
Ei sillon enää yötä taivahalla
Eikä pilvilöitä näy!

–[Fann]y–[Frima]n–.


Lähde: Pohjois-Suomi 10.4.1878.