Toivon kuoltua

Toivon kuoltua. Kirjoittanut Karl Adolf Kovero

Oi, Toivo-poikani,

Pois varhain vaadittu!

Aattelin elävän

Sun kauvan jälkeeni.

Niin toivoin silloin mä,

Kun elos keväässä,

Keväässä Suomen myös,

Kodissas kukoistit.

Oi onnellinen! Ei

Tarvinnut nähdä Sun,

Mä mitä nähdä, sain,

Kun muuttuu toivojen

Maa synkän syksyiseks.

Kun ruumiis raukesi,

Sä siivet lentoon sait,

Vapaana viilsit pois

Kotihis korkeaan.

Sen kukkakummuilla

Ikuista kevättä

Ihailla aina saat

Luon’ isän rakkahan,

Sun oikeen isäsi!

1899.

Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.