Toivoton (1901)

Toivoton. Kirjoittanut anonyymi

Voi päiväni päivyt, voi onneni kukka,

Voi ihanin ilmiö, mun unelmain.

Voi eloni toivo ja toiveeni määrä,

Miks’ riisti sun kohtalo rinnaltain?

Olin hukannut kaikki, onnen ja toivon,

Halun nautintoon, elon, iloni myös.

Sinä yksin, Alfred, olit mun kaikki,

Sinä johdatustähteni synkässä yös’.

Sinun kauttasi uskoin mä – uskoton poika –

Taas voimaan hengen ja siveyden.

Sun tähtesi kannan ma eloni taakan,

Sun katsoin mä tuojaksi autuuden.

Ja niin tuli kohtalo kylmä ja jäinen

Ja mursi mun toivoni ainoankin. –

On poissa mun päiväni ja onneni ainut,

On poissa mun ystävän kultaisin.

–a.

Lähde: Työmies 5.11.1901.