Siirry sisältöön

Torpan ukko ja varis

Wikiaineistosta
Torpan ukko ja varis

Kirjoittanut Lauri Letonmäki


Torpan äijän halkolasti
meni kariin kannonkylkeen.
Kiros äijä kirkkahasti,
uhkas koni-rähjän nylkee.
Istui liikehuolissansa
siinä liki vanha varis,
nukkavieru-nuttuansa
korjas, kohtalotaan maris.
Ukko huilas ronkkelilla,
huomas variksen ja juttus:
”Kyll’ on leivän hakusilla
nukkaantunut sunkin nuttus!
Aika paha, varis-parka,
leipäkori korkealla,
laiha kumpaisenkin sarka,
vaanii vihamies ja halla.
Torppa hatara ja harmaa
varsin on kuin varispesä.
Elämä on epävarmaa
kummankin, vaikk’ ain’ ois kesä.
Molemmiss’ on liikehuolet
raskaat ett’ on järki mennä.
Oitis näppiäsi nuolet,
jollet aamust’ iltaan lennä.
Sull’ ei kontrahtia lainkaan,
suullinen on puhe mulla.
Turvaa tuost’ ei likimainkaan
– syyt’ ei kadehtia sulla.
Tulen, särjen pesä-rääsyn,
mitäs sull’ on sanomista?
Ja jos kiellät sisäänpääsyn,
tuttavan saat tuomarista.
Mihkäs poikasesi laitat,
sit’ ei kysy, kouraa kukaan.
Kaikki, joill’ on täydet aitat,
laulaa saman pillin mukaan.
Ilman asut männyssäsi,
hevos-, jalkaviikot mull’ on.
Paiskin, että puutuu käsi.
Tosin omat surus sull’ on.
Helppo metsäss’ ei oo meillä.
Räsy sunkin virkanuttus!” –
Niinpä halkoronkkeleillä
äijä varikselle juttus.
”Niin vaa, niin vaa”, varis myönsi.
Ukko piipun taskuun pisti.
Kangen kuorman alle työnsi
ja niin väänsi hemmetisti.


Lähde: Letonmäki, Lauri 1918: Ohjelmarunoja: 2:nen vihko. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.