Torppari hevosineen palaa päivätyöstä

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Torppari hevosineen palaa päivätyöstä.

Kirjoittanut Kössi Kaatra


On miehen hartijat lysyssä
kuin olisi hän ollut
käsirysyssä
ja selkäänsä saanut.
Ja hevonen perässä laahustaa
kuin olisi työnä
sen raahustaa
koko kulmakuntaa.
Taksvärkistä kumpikin palajaa.
On myöhäinen ilta.
Ne halajaa yöpuulleen päästi
Vaan virstoja vielä matkaa on,
ja työläs tietä
nyt jatkaa on,
kun voimat on menneet.
Ja kumpikin mykkänä nurisee:
sais syödä ja maata;
maha kurisee,
on raihnainen ruumis!
Ne lähtivät jo varhain aamulla
ja töin ja tuskin taloon ehtivät
kun vellikello soi. Ja koko päivän
sai torpan laiha kaakki olla rinnan
aisoissa talon kookkaan suotin kanssa.
Sai torpan Rusko suuruspalaksensa
vain ruohonkorren pellon pyörtänöllä,
vaan talon kiiltokarva ahmi leipää
ja kauroja suin ahnain mielin määrin;
ja päivällinen sujui samaan malliin.
Ja talon suoti veti että ryskyi;
vaan Ruskon koivet tekivät ja tenää
kun päästiin iltapäivään. Melkein suotta
soi ruoska kupeillaan, ja rengin ärjy
vain sisun turrutti ja haihtui tuuleen.
Ei rikonkyntö ole leikin työtä,
kuin savi on kuin paatta, päivä paahtaa
ja aisakaveri on vahva, vankka.
Ja torpanmiesi oli ojalla.
Se työ käy laatuun, jos saa huilia
tuon tuostakin, jos aurinko ei polta
ja maa ei uppiniskaist’ ole varsin.
Vaan toista on kun lapio vain
vaivoin maanpintaa puree, helle näännyttää
ja levähtää ei hetkeäkään saa.
Ja toisen työ on aina toisen työtä;
sen tunsi torpparikin kaivaessaan,
kun hiki valui virtanaan ja polvi
töintuskin jaksoi ponnistaa. Niin tiukkaa
ei ois se ollut, jos hän leipälaukkuun
ois saanut ahtaa jotain tukevampaa,
ja aikaisempaan päässyt pintehestä.
Ei kumma siis, jos mieli masentui,
jos painui pää ja jalat kangistuivat
ja ruumisriepu runnellulta tuntui..
Toki viimein kellokin soi nyt jo,
ja viimein laata
ne voi nyt jo
ja rientää rauhaan.
Vaan virstoja vielä matkaa on,
ja työläs tietä
nyt jatkaa on,
kun voimat on menneet.

K[össi]. K[aatra].


Lähde: Kansan Lehti 1.7.1910.